Viimeistä viedään!

Aika on taas kulunut ihan mieletöntä vauhtia - tuntuu uskomattomalta että ensi viikko on viimeinen työssäoppimisviikko tähän syksylle! Viimeiset pari viikkoa on sujunut enemmän tai vähemmän näyttötöitä valmistaessa. Olen siinä ohessa autellut Outia pienissä jutuissa ja esimerkiksi leikannut vähän lisää Skilly-maskottien osia. ;)

On ollut ihan mukavaa (joskin vähän stressaavaa) valmistaa itsenäisesti näyttötöitä. On ollut kivaa huomata että työssäoppimisesta on selkeästi tarttunut jotain osaamista mukaan ja itsevarmuus vain ryhtyä hommiin on lisääntynyt huomattavasti. Pidän myöskin Outin työtavoista - hänen lähestymistapansa on usein hyvin käytännöllinen, ja suurin osa kaavoittamisesta tehdään enemmänkin muotoilemalla ja kokeilemalla. 

Olen myöskin tykästynyt todella paljon nahkaan materiaalina - sen työstäminen on omalla tavallaan todella helppoa. Tietysti siinäkin on omat haasteensa materiaalina - kaikenlaiset saumarakenteet esimerkiksi eivät ole mahdollisia materiaalin paksuuden takia. Teen näyttötyökseni nahkahanskat ja niiden ompelu on ollut haastavaa, mutta mielenkiintoista.

Työssäoppimassa on ollut taas todella kivaa, olen päässyt näkemään ja tekemään sellaisia asioita joita ei muuta kautta varmasti pääsisi tekemään. Vaikka on taas haikeaa jättää työssäoppiminen, niin on sitä kivaa päästä takaisin kouluunkin, erilaisten haasteiden pariin. 

Yllä vaatetusompelun ja asiakaspalvelun tehtävissä toimimisen näyttötyön valmistusta. Viimeisessä kuvassa loppusilitystä vaille valmis. :)

Nahkahanskojen protokappaleiden valmistusta ja kokeilua.

Varsinaisten hanskojen valmistusta. Näperteltävää riittää!

Työssäoppimisesta

Vietimme viime viikon (vko 44) Outin kanssa hänen varastojaan siivoillen. Outilta löytyy läheisestä kerrostalosta kolme autotallin kokoista varastoa jotka ovat kaikki melkoisen täynnä kaikenlaista tavaraa, joten oli hyvä saada paikat järjestykseen. Helpompi etsiä jotain tarvittavaa kun tietää missä se on. :) 

Varaston siivoilun lisäksi tällä viikolla on jatkettu Skilly projektia - ompelin protokappaleen jotta voin sitten tehdä varsinaisia pehmoja Outin avuksi. Ihan mukavaa puuhaa ja tulee ainakin ommeltua jotain vähän erikoisempaakin materiaalia. 

Lisäksi olen valmistanut vaateompelun ja asiakaspalvelun tehtävissä toimimisen näyttötyötäni ja onneksi homma on sujunut suhteellisen sujuvasti. Vähän jännittää, mutta ei se auta kuin parhaansa yrittää ja tsempata loppuun asti!

Yksi varastoista on kokonaan pyhitetty pukuvarastolle. Outille on vuosien varrella kertynyt jos jonkinmoista vaatetta joita on käytetty useissa projekteissa.

Myös nämä herrasmiehet löytyivät varastosta.

Skillyn valmistusta.

Näyttötyön kaavoitusta ja protoa. 

Työssäoppimassa... Taas!

Tämä toisen vuoden työssäoppimisjakso on alkanut sellaisella hulinalla ettei ole tähän blogin pariin ehtinytkään vielä! Nyt on onneksi vähän rauhoittunut niin ehtii vähän tännekin kirjoittelemaan fiiliksiä ja postailemaan kuvia. Päätin tulla tänäkin vuona auttamaan Outia hänen liikkeeseensä OutInDesign, joka sijaitsee Helsingissä, Hermannissa. Valinta oli helppo - viihdyin viime vuonnakin Outin luonna tosi hyvin ja pääsin tekemään sellaisia juttuja jotka minua oikeasti kiinnostavat. Päivät ovat välillä pitkiä, mutta työn tulos on myös palkitsevaa.

Hässäkkää riitti heti ensimmäisellä viikolla kun Hevisaurukset piti saada valmiiksi heidän alkavaa kiertuettaan varten. Nahkaa siis pääsi heti ensimmäisellä viikolla käsittelemään! Onneksi tämä oli jo minulle suht tuttua juttua kun tuli viime vuonnakin näitä samoja pukuja tehtyä. :) Kävimme myös katsomassa Hevisauruksen keikkaa ja oli hauskaa nähdä kättensä jälkeä lavalla. Myös lapset olivat todella innoissaan!

Seuraavalla viikolla hoppu jatkui kun valmistimme Johanna Kurkelalle esiintymisvaatteita hänen nyt käynnissä olevalle kiertueelleen. Itse työskentelin lähinnä toisen puvun kanssa - toista pukua valmistivat Outi ja toinen työharjoittelija Marika. "Minun" puvussani oli paljon käsin ompelemista, mutta se on oikeastaan ihan mukavaa puuhaa.

Molemmista puvuista tuli kuitenkin todella kauniita ja ne toimivat upeasti lavalla, kuten saimme Johannan kietueen avauskeikalla Hämeenlinnassa todeta. Mekosta löytyy muutamia kuvia Johannan päällä hänen virallisilta  Facebook sivuiltaan.

Viime viikolla pidimmekin sitten vähän rennomman viikon ja kävimme mm. Turussa Jätti-rätissä kangasostoksilla sekä Tekstiilipalvelussa Toijalassa. Tukussa meinasi tulla runsaudenpula, sillä kankaita riitti hyllytolkulla. 

Tällä ja jo viime viikonkin puolella aloittelimme Skilly-pehmolelujen valmistuksen. Skilly on Skills Finlandin maskottihahmo. Skills järjestää Taitaja kisoja.

Leikkaa, liimaa, askartele, ompele. Hahmon kasvot kiinnitetään prässin avulla kiinnitettävällä kaksipuoleisella liimapaperilla - se helpottaa kasvon osien kiinni tikkaamista kun palaset eivät liiku miten sattuu. 

Tyylihistoriaa kuvina: 70-luku ja ranskalainen barokki

1970-luku

Valitsin 1970-luvun toiseksi aikakaudeksi johon perehdyn vähän paremmin, koska minusta kyseinen aikakausi on puketumisvallankumouksellisuutensa takia hyvin mielenkiintoinen. Erityisesti minua 70-luvussa kiinnostaa kuitenkin punk, koska kuuntelen itse paljon punk-musiikkia. Varsinkin yläasteikäisenä pukeuduin hyvin punk-henkisesti ja minulla oli irokeesit ja kaikki muu asiaan kuuluva. Lisäksi, kukapa ei pidä Star Wars elokuvista joista ensimmäinen The New Hope on ilmestynyt vuonna 1977? ;)

Ranskalainen barokki 1670-1720

Tämä aikakausi kiinnostaa minua sen koristeellisuuden ja mahtipontisuuden lisäksi sen takia että se ajoittuu merirosvojen kultakauden kanssa samaan aikaan (1650-1730). Merirosvojenkin vaatetuksessa näkyi ranskalainen barokki sekä myöhemmin rokokoo - ihan vain sen takia että merirosvot ryöväsivät aatelisilta näiden ylellisiä vaatteita. 

Kuvien lähteet:

70-luku miesten muotia

70-luku naisten muotia

Sex Pistols

Punkkareita

Ramones

Star Wars

Merirosvo
Taistelu Mustaparran kanssa
Miesten barokkimuotia
Naisten barokkiasu

Tekokuidut

Muuntokuidut luokitellaan tekokuitujen ryhmään. Muuntokuidut ovat kuituja jotka eivät löydy luonnosta kuitumuodossa, mutta joiden molekyylit muistuttavat luonnostaan tekstiilikuitujen molekyylejä. Pitkään oli ongelmana että miten ne saataisiin sellaiseen muotoon että niistä voisi valmistaa filamenttikuituja josta voi valmistaa lankaa ja edelleen kangasta.

Selluloosa on luonnosta löytyvä aine jonka molekyylit sopivat tekstiilin valmistustarkoituksiin. Selluloosassa on tarpeeksi pitkä ja haarautumaton molekyylirakenne jotta se sopii tekstiilin valmistustarkoituksiin. Lisäksi selluloosan tuottaminen tekstiiliksi on tarpeeksi edullista jotta se on järkevää.

Muuntokuituja ovat viskoosi, modaali, kupro, lyocell, asetaatti, triasetaatti ja bambu.Näistä lyocellin raaka-aineena käytetään puuselluloosaa. Lyocell on suhteellisen uusi keksintö sillä se on tullut markkinoille vasta 1990-luvulla ja se tunnetaan paremmin sen kauppanimellä tencel. Lyocellin valmistaminen on ympäristöystävällistä, sillä sen valmistusprosessi on samankaltainen kuin viskoosin, eli siinä ei käytetä ympäristöä kuormittavia kemikaaleja.

Lyocell tuntuu miellyttävältä ja silkkimäiseltä. Se säilyttää muotonsa paremmin kuin viskoosi, eikä se rypisty eikä kutistu yhtä paljon kuin viskoosi. Se on hyvin laskeutuvaa ja sillä on hyvä kosteudenimukyky. Jos lyocell vielä käsitellään entsyymeillä, niin se ei nyppyynny ja kestää oikein pestynä pesun mekaanista rasitusta paremmin. Lyocellista voidaan valmistaa kaikenlaisia vaatteita.

Yllä lyocellista valmistettuja vaatteita.

Lyocellista valmistetut tuotteet pitää pestä nurinpäin käännettynä väljässä vedessä erillään muusta pyykistä, jotta väri säilyisi tasaisena. Tuotetta ei saa jättää märkänä koneeseen vaan se pitäisi laittaa välittömästi kuivumaan. Lyocell voi olla pesun jälkeen jäykkää, mutta kuivuessaan ja silittäessä se pehmenee jälleen. Pesty tuote oiotaan kosteana ja silitetään hieman kosteana nurjalta puolelta.  

Synteettiset kuidut puolestaan ovat täysin teollisesti valmistettuja ja nekin kuuluvat tekokuituihin.  Nämä kuidut valmistetaan pienimolekyylisistä lähtöaineista ja ne ovat öljyteollisuuden tuotteita. Synteettisiä kuituja ovat mm. polyester, polyamidi ja elastaani. Nämä kolme tunnetaan paremmin kauppanimiltään terylene, nylon ja lycra. Pelkkä polyester on myös hyvin yleisesti käytetty.

Synteettisissä kuiduissa on monia hyviä puolia. Ne ovat lujia, keveitä ja kemiallisesti kestäviä. Ne eivät rypisty ja  kuivuvat nopeasti mikä tekeekin niistä  helppohoitoisia. Ne eivät kuitenkaan ime kosteutta, sähköistyvät helposti, likaantuvat ja nyppyyntyvät.

Synteettisestä kuidusta valmistettu vaate ei tunnu välttämättä miellyttävältä päällä, mutta materiaalin tuntua voidaan parantaa teksturoimalla kuituja. Teksturointi tarkoittaa käytännössä kuitujen kihartamista. Teksturoinnilla saadaan kuituun huokoisuutta ja ilmavuutta, sekä yleisesti miellyttävämpi tuntu. Lisäksi materiaalin venyvyys paranee ja siihen saadaan himmeämpi pinta. Usein esimerkiksi sukkahousut, uimapuvut ja alusvaatteet valmistetaan teksturoiduista kuiduista

Mikrokuidut kehitettiin alun perin Japanissa silkkiä vastaavaksi materiaaliksi. Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin ne rantautuivat kunnolla vasta 80-luvun puolivälissä. Mikrokuidut ovat hyvin ohuita tekokuituja, joiden valmistusmetodit ovat usein valmistajan salaisuus. Se kuitenkin tiedetään, että mikrokuituja valmistetaan esim. viskoosista, modaalista, polyamidista ja polyesterista. Mikrokuidut ovat sata kertaa hiusta ohuempia! Aluksi mikrokuiduista valmistettiin pääasiassa ulkoilu- ja vapa-ajan vaatteita, mutta koska mikrokuiduista voidaan valmistaan ohuita ja hyvin laskeutuvia kankaita niitä käytetään nykyään myös arki- ja juhlapukeutumisessa.

Mikrokuituvaatteita.

Kuitusekoituksella pyritään parantamaan tuotteen ominaisuuksia ja minimoimaan huonoja ominaisuuksia. Esim. villasukissa on usein polyamidia koska se lisää tuotteen kulutuskestävyyttä. Kuitusekoituksessa on monia syitä, aika harvat tuotteet ovat 100 % mitään yksittäistä materiaalia, varsinkaan vaatetuskankaissa. 

Lähteet: 

Modelia.fi

Virtuaali AMK

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3

Kuva 4

Kuva 5

Suomalaisesta muodista

Tehtävänämme oli muistella ja miettiä suomalaista muotia omasta perspektiivistä. Itselleni tehtävä tuotti hieman hankaluuksia – en nimittäin ole kovinkaan paljon käyttänyt suomalaisia vaatteita, ainakaan niin että muistaisin. En taida tälläkään hetkellä omistaa mitään suomalaisia vaatteita. Päätös ei ole mitenkään tietoinen – ostan suurimman osan vaatteistani liikkeistä joissa ei myydä suomalaista alkuperää olevia vaatteita.

Aloitin tehtävän miettimisen siitä, että mitä suomalaisia vaatemerkkejä ylipäätään tiedän tai muistan olevan olemassa. Mieleeni nousi ensimmäisenä erilaisia talvi- ja ulkovaatteita valmistavia merkkejä kuten Kivat, Kuoma ja Reima.

Lapsuudestani muistan sen, että minulla oli Kivat kypärämyssy jota oli aina pakko käyttää talvella vaikka se olikin mielestäni vähän ikävä pitää päällä. Kypärämyssyni oli punainen ja siinä oli muistaakseni keltaisia raitoja. Muistan myös, että kypärämyssyn leukaa vasten tuleva reuna oli vähän huonossa kunnossa koska jostain syystä sitä oli kauhean kiva tunkea suuhun. Sitten se olikin vähän ikävää kun ulkona oli kova pakkanen ja märkä osa pääsi jäätymään. Kuoman kengät oli kaikilla ja ne olikin kyllä ihan parhaat talvikeleillä. Siitäkin piti aina vääntää kättä että laitetaanko ne haalarin lahkeet sinne kengän sisään vai vedetäänkö siihen päälle. Paljon ratkaisi myös se oliko haalarin lahkeensuussa sellainen kuminauha vai ei. Jotenkin sitä lunta kuitenkin aina pääsi sinne lahkeen sisään.  Reiman käsineet olivat myös pakolliset – nuorempana ihan ne rukkaset ja sitten vähän vanhempana piti ollakin hanskat.

Mummini oli kova neulomaan ja ompelemaan kaikenlaista ja hänen tekemiään luomuksia minulla on ollut paljon päällä lapsena. Mummi kutoi paljon villasukkia ja lapasia, ja aika monet niistä on tehty ihan perinteiseen malliin Seitsemän veljestä langasta. Kyllähän ne aina vähän kutitti ja hiersi – varsinkin pipot, mutta tuli silti käytettyä. Minulla on edelleenkin tallessa muutamat mummin tekemät lapaset ja villasukat. Yhdetkin villasukat mummi sai vielä eläessään parsia kun käytin ne kirjaimellisesti puhki. Lapsuudessani tosi kova juttu oli myös mansikkapipot – minustakin on monta kuvaa jossa päässäni keikkuu kyseinen lakki. En tiedä onko tämä missään muualla maailmassa muotia mutta Suomessa nämä tuntuvat pitävän pintansa vuodesta toiseen. :D Äidilläni on ollut myös jonkin verran Nanson vaatteita – erityisesti lapsuudestani on jäänyt mieleen t-paita jossa oli punaisia, valkoisia ja vihreitä kuvioita. Äidilläni oli myös yöpaitoja Nansolta.

Teini-ikäisenä ostin paljon vaatteita Seppälästä. Käsitykseni mukaan siellä osa vaatteista ainakin oli suomalaisten suunnittelijoiden käsialaa, vaikka vaatteet itsessään valmistetaan varmaan jossain muualla. Pidin erityisen paljon heidän rock-henkisistä vaatteista, mutta jossain vaiheessa tuntui, ettei sinne enää tullut oman tyylisiä vaatteita. En tiedä vaihtuiko siellä suunnittelijat vai muuttuiko oma tyylitajuni sitten.

Marimekon vaatteita en ole koskaan omistanut vaikka jossain vaiheessa olisin kovasti halunnut mustavalkoisen vaakaraitapaidan. En sellaista koskaan saanut, ainakaan Marimekolta. Jossain vaiheessa oli myös muodikasta omistaa Marimekon perus olkalaukku, mutta sellaistakaan minulla ei ollut. Yläasteella huoneessakin oli kuitenkin Marimekon kankaasta valmistetut verhot.

Tänä päivänä en tosiaan taida omistaa yhtään suomalaista vaatetta, mikä on itse asiassa aika harmi. En ole itse erityisen kiinnostunut tai innostunut muodista, enkä edes tiedä ketkä suomalaiset suunnittelijat ovat ”in” tällä hetkellä. Suomalainen muoti itsessään ei ole minulle kovin tärkeää, mutta totta kai sitä toivoisi menestystä suomalaisille kaikilla saroilla. Voisin kuitenkin harkita ostavani jotain suomalaisia merkkivaatteita jos löytäisin itseäni miellyttäviä designeja, ihan jo senkin takia että tulisi tuettua suomalaista pienyrittäjyyttä ja vaatealaa. Nyt kun on opiskellut tätä alaa, on huomattavasti helpompaa ymmärtää että mistä vaatteiden korkea hinta koostuu.


Kuva 1
Kuva 2
Kuva 3
Kuva 4
Kuva 5