Tyylihistoriaa kuvina: 70-luku ja ranskalainen barokki

1970-luku

Valitsin 1970-luvun toiseksi aikakaudeksi johon perehdyn vähän paremmin, koska minusta kyseinen aikakausi on puketumisvallankumouksellisuutensa takia hyvin mielenkiintoinen. Erityisesti minua 70-luvussa kiinnostaa kuitenkin punk, koska kuuntelen itse paljon punk-musiikkia. Varsinkin yläasteikäisenä pukeuduin hyvin punk-henkisesti ja minulla oli irokeesit ja kaikki muu asiaan kuuluva. Lisäksi, kukapa ei pidä Star Wars elokuvista joista ensimmäinen The New Hope on ilmestynyt vuonna 1977? ;)

Ranskalainen barokki 1670-1720

Tämä aikakausi kiinnostaa minua sen koristeellisuuden ja mahtipontisuuden lisäksi sen takia että se ajoittuu merirosvojen kultakauden kanssa samaan aikaan (1650-1730). Merirosvojenkin vaatetuksessa näkyi ranskalainen barokki sekä myöhemmin rokokoo - ihan vain sen takia että merirosvot ryöväsivät aatelisilta näiden ylellisiä vaatteita. 

Kuvien lähteet:

70-luku miesten muotia

70-luku naisten muotia

Sex Pistols

Punkkareita

Ramones

Star Wars

Merirosvo
Taistelu Mustaparran kanssa
Miesten barokkimuotia
Naisten barokkiasu

Tekokuidut

Muuntokuidut luokitellaan tekokuitujen ryhmään. Muuntokuidut ovat kuituja jotka eivät löydy luonnosta kuitumuodossa, mutta joiden molekyylit muistuttavat luonnostaan tekstiilikuitujen molekyylejä. Pitkään oli ongelmana että miten ne saataisiin sellaiseen muotoon että niistä voisi valmistaa filamenttikuituja josta voi valmistaa lankaa ja edelleen kangasta.

Selluloosa on luonnosta löytyvä aine jonka molekyylit sopivat tekstiilin valmistustarkoituksiin. Selluloosassa on tarpeeksi pitkä ja haarautumaton molekyylirakenne jotta se sopii tekstiilin valmistustarkoituksiin. Lisäksi selluloosan tuottaminen tekstiiliksi on tarpeeksi edullista jotta se on järkevää.

Muuntokuituja ovat viskoosi, modaali, kupro, lyocell, asetaatti, triasetaatti ja bambu.Näistä lyocellin raaka-aineena käytetään puuselluloosaa. Lyocell on suhteellisen uusi keksintö sillä se on tullut markkinoille vasta 1990-luvulla ja se tunnetaan paremmin sen kauppanimellä tencel. Lyocellin valmistaminen on ympäristöystävällistä, sillä sen valmistusprosessi on samankaltainen kuin viskoosin, eli siinä ei käytetä ympäristöä kuormittavia kemikaaleja.

Lyocell tuntuu miellyttävältä ja silkkimäiseltä. Se säilyttää muotonsa paremmin kuin viskoosi, eikä se rypisty eikä kutistu yhtä paljon kuin viskoosi. Se on hyvin laskeutuvaa ja sillä on hyvä kosteudenimukyky. Jos lyocell vielä käsitellään entsyymeillä, niin se ei nyppyynny ja kestää oikein pestynä pesun mekaanista rasitusta paremmin. Lyocellista voidaan valmistaa kaikenlaisia vaatteita.

Yllä lyocellista valmistettuja vaatteita.

Lyocellista valmistetut tuotteet pitää pestä nurinpäin käännettynä väljässä vedessä erillään muusta pyykistä, jotta väri säilyisi tasaisena. Tuotetta ei saa jättää märkänä koneeseen vaan se pitäisi laittaa välittömästi kuivumaan. Lyocell voi olla pesun jälkeen jäykkää, mutta kuivuessaan ja silittäessä se pehmenee jälleen. Pesty tuote oiotaan kosteana ja silitetään hieman kosteana nurjalta puolelta.  

Synteettiset kuidut puolestaan ovat täysin teollisesti valmistettuja ja nekin kuuluvat tekokuituihin.  Nämä kuidut valmistetaan pienimolekyylisistä lähtöaineista ja ne ovat öljyteollisuuden tuotteita. Synteettisiä kuituja ovat mm. polyester, polyamidi ja elastaani. Nämä kolme tunnetaan paremmin kauppanimiltään terylene, nylon ja lycra. Pelkkä polyester on myös hyvin yleisesti käytetty.

Synteettisissä kuiduissa on monia hyviä puolia. Ne ovat lujia, keveitä ja kemiallisesti kestäviä. Ne eivät rypisty ja  kuivuvat nopeasti mikä tekeekin niistä  helppohoitoisia. Ne eivät kuitenkaan ime kosteutta, sähköistyvät helposti, likaantuvat ja nyppyyntyvät.

Synteettisestä kuidusta valmistettu vaate ei tunnu välttämättä miellyttävältä päällä, mutta materiaalin tuntua voidaan parantaa teksturoimalla kuituja. Teksturointi tarkoittaa käytännössä kuitujen kihartamista. Teksturoinnilla saadaan kuituun huokoisuutta ja ilmavuutta, sekä yleisesti miellyttävämpi tuntu. Lisäksi materiaalin venyvyys paranee ja siihen saadaan himmeämpi pinta. Usein esimerkiksi sukkahousut, uimapuvut ja alusvaatteet valmistetaan teksturoiduista kuiduista

Mikrokuidut kehitettiin alun perin Japanissa silkkiä vastaavaksi materiaaliksi. Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin ne rantautuivat kunnolla vasta 80-luvun puolivälissä. Mikrokuidut ovat hyvin ohuita tekokuituja, joiden valmistusmetodit ovat usein valmistajan salaisuus. Se kuitenkin tiedetään, että mikrokuituja valmistetaan esim. viskoosista, modaalista, polyamidista ja polyesterista. Mikrokuidut ovat sata kertaa hiusta ohuempia! Aluksi mikrokuiduista valmistettiin pääasiassa ulkoilu- ja vapa-ajan vaatteita, mutta koska mikrokuiduista voidaan valmistaan ohuita ja hyvin laskeutuvia kankaita niitä käytetään nykyään myös arki- ja juhlapukeutumisessa.

Mikrokuituvaatteita.

Kuitusekoituksella pyritään parantamaan tuotteen ominaisuuksia ja minimoimaan huonoja ominaisuuksia. Esim. villasukissa on usein polyamidia koska se lisää tuotteen kulutuskestävyyttä. Kuitusekoituksessa on monia syitä, aika harvat tuotteet ovat 100 % mitään yksittäistä materiaalia, varsinkaan vaatetuskankaissa. 

Lähteet: 

Modelia.fi

Virtuaali AMK

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3

Kuva 4

Kuva 5

Suomalaisesta muodista

Tehtävänämme oli muistella ja miettiä suomalaista muotia omasta perspektiivistä. Itselleni tehtävä tuotti hieman hankaluuksia – en nimittäin ole kovinkaan paljon käyttänyt suomalaisia vaatteita, ainakaan niin että muistaisin. En taida tälläkään hetkellä omistaa mitään suomalaisia vaatteita. Päätös ei ole mitenkään tietoinen – ostan suurimman osan vaatteistani liikkeistä joissa ei myydä suomalaista alkuperää olevia vaatteita.

Aloitin tehtävän miettimisen siitä, että mitä suomalaisia vaatemerkkejä ylipäätään tiedän tai muistan olevan olemassa. Mieleeni nousi ensimmäisenä erilaisia talvi- ja ulkovaatteita valmistavia merkkejä kuten Kivat, Kuoma ja Reima.

Lapsuudestani muistan sen, että minulla oli Kivat kypärämyssy jota oli aina pakko käyttää talvella vaikka se olikin mielestäni vähän ikävä pitää päällä. Kypärämyssyni oli punainen ja siinä oli muistaakseni keltaisia raitoja. Muistan myös, että kypärämyssyn leukaa vasten tuleva reuna oli vähän huonossa kunnossa koska jostain syystä sitä oli kauhean kiva tunkea suuhun. Sitten se olikin vähän ikävää kun ulkona oli kova pakkanen ja märkä osa pääsi jäätymään. Kuoman kengät oli kaikilla ja ne olikin kyllä ihan parhaat talvikeleillä. Siitäkin piti aina vääntää kättä että laitetaanko ne haalarin lahkeet sinne kengän sisään vai vedetäänkö siihen päälle. Paljon ratkaisi myös se oliko haalarin lahkeensuussa sellainen kuminauha vai ei. Jotenkin sitä lunta kuitenkin aina pääsi sinne lahkeen sisään.  Reiman käsineet olivat myös pakolliset – nuorempana ihan ne rukkaset ja sitten vähän vanhempana piti ollakin hanskat.

Mummini oli kova neulomaan ja ompelemaan kaikenlaista ja hänen tekemiään luomuksia minulla on ollut paljon päällä lapsena. Mummi kutoi paljon villasukkia ja lapasia, ja aika monet niistä on tehty ihan perinteiseen malliin Seitsemän veljestä langasta. Kyllähän ne aina vähän kutitti ja hiersi – varsinkin pipot, mutta tuli silti käytettyä. Minulla on edelleenkin tallessa muutamat mummin tekemät lapaset ja villasukat. Yhdetkin villasukat mummi sai vielä eläessään parsia kun käytin ne kirjaimellisesti puhki. Lapsuudessani tosi kova juttu oli myös mansikkapipot – minustakin on monta kuvaa jossa päässäni keikkuu kyseinen lakki. En tiedä onko tämä missään muualla maailmassa muotia mutta Suomessa nämä tuntuvat pitävän pintansa vuodesta toiseen. :D Äidilläni on ollut myös jonkin verran Nanson vaatteita – erityisesti lapsuudestani on jäänyt mieleen t-paita jossa oli punaisia, valkoisia ja vihreitä kuvioita. Äidilläni oli myös yöpaitoja Nansolta.

Teini-ikäisenä ostin paljon vaatteita Seppälästä. Käsitykseni mukaan siellä osa vaatteista ainakin oli suomalaisten suunnittelijoiden käsialaa, vaikka vaatteet itsessään valmistetaan varmaan jossain muualla. Pidin erityisen paljon heidän rock-henkisistä vaatteista, mutta jossain vaiheessa tuntui, ettei sinne enää tullut oman tyylisiä vaatteita. En tiedä vaihtuiko siellä suunnittelijat vai muuttuiko oma tyylitajuni sitten.

Marimekon vaatteita en ole koskaan omistanut vaikka jossain vaiheessa olisin kovasti halunnut mustavalkoisen vaakaraitapaidan. En sellaista koskaan saanut, ainakaan Marimekolta. Jossain vaiheessa oli myös muodikasta omistaa Marimekon perus olkalaukku, mutta sellaistakaan minulla ei ollut. Yläasteella huoneessakin oli kuitenkin Marimekon kankaasta valmistetut verhot.

Tänä päivänä en tosiaan taida omistaa yhtään suomalaista vaatetta, mikä on itse asiassa aika harmi. En ole itse erityisen kiinnostunut tai innostunut muodista, enkä edes tiedä ketkä suomalaiset suunnittelijat ovat ”in” tällä hetkellä. Suomalainen muoti itsessään ei ole minulle kovin tärkeää, mutta totta kai sitä toivoisi menestystä suomalaisille kaikilla saroilla. Voisin kuitenkin harkita ostavani jotain suomalaisia merkkivaatteita jos löytäisin itseäni miellyttäviä designeja, ihan jo senkin takia että tulisi tuettua suomalaista pienyrittäjyyttä ja vaatealaa. Nyt kun on opiskellut tätä alaa, on huomattavasti helpompaa ymmärtää että mistä vaatteiden korkea hinta koostuu.


Kuva 1
Kuva 2
Kuva 3
Kuva 4
Kuva 5

Hinnasto

Toisen vuoden ensimmäinen verkkotehtävä suoritettu! Ei enempää eikä vähempää kuin viimeisen päivän iltana palautettu. No, tulipahan ajallaan kuitenkin. Tehtävä oli mielestäni suhteellisen hankala - lähinnä siksi että olen toivottoman huono arvioimaan hintaa työlleni. Lisäksi ompelimoiden hinnat vaihtelivat paikan mukaan jonkin verran. Lisäksi osalla paikasta oli hintaan selkeästi laskettuna jonkinlaista materiaalikustannustakin jo... Näissäkin hommissa kokemus ja työ opettavat paljon siitä miten paljon työstään voi ja pitää laskuttaa. Lisäksi auttaa se, että oppii tuntemaan materiaaleja ja niiden hintoja ja arvioimaan kuinka suuria määriä niitä tarvitsee mihinkin työhön. Yritin tähän hinnastoon koota ns. noin ja keskiarvohintoja mitä bongailin ompelimoiden nettihinnastoista. Useimmissa paikoissa luki kuitenkin että lopullinen hinta-arvio tehdään paikan päällä joten monet hinnat olivatkin alkaen hintoja mikä onkin tällaisessa käsityöammatissa järkevää. :)

Työssäoppimassa pt 9

Kaikenlaista puuhaa on taas riittänyt! Itse olen lähinnä keskittynyt otuksille tuleviin vyönsolkiin, jotka nekin päällystetään Worblalla ja sitten maalataaan. Sisälle tulee totuttuun tapaan solumuovia. 

 

Olen itse erittäin tyytyväinen siihen millaisia valmiista soljista tuli! Ne näyttävät todella hienoilta nahasta tehdyissä niittivöissä. :)

Tässä leikataan neopreeniä - samaa materiaalia käytetään sukelluspukujen valmistamiseen. Se on hyvä ja jämäkkä materiaali erilaisten maskoteille tulevien rannekkeiden pohjamateriaaliksi. Nämä päällystetään nahalla.

Työssäoppimassa pt 8

Näissä hommissa työ ei kyllä tekemällä lopu! Nyt tuntuu kuitenkin että ollaan jo aika loppusuoralla kaiken kaikkiaan - onneksi! No, se ilo ei sinänsä kauaa kestä koska sama urakka pitää sitten aloittaa alusta koska pukuja on tilattu toinenkin setti... 

Itse puvut ovat nyt kutakuinkin kasassa ja olemme keskittyneet Outin kanssa tekemään asusteita ja vaatteita hahmoille.

Tässä on valmistumassa "niitti"rannekkeita. Reiällisen kaavan avulla on helppo merkitä reikien kohdat.

Tällä koneella saa mm. rei'itettyä kätevästi asioista. Tässä tapauksessa kyseessä on edellämainitut rannekkeet. Reiän läpi työnnetään erikseen nahasta ommellut "niitit" ja ommellaan kiinni pohjaan. 

Olen itse cosplay harrastukseni yhteydessä löytänyt kätevääkin kätevämmän materiaalin nimeltä Worbla jolla on todella näppärä tehdä kaikenlaisia proppeja yms. erilaisiin tarkoituksiin. Pääsin sitten hyödyntämään osaamistani näihin pukuihin tulevissa asusteissa, sillä Outi ei ollut aiemmin käyttänyt Worblaa. Käytännössä Worbla on "muovilevyä" joka on lämpömuokkautuvaa. Materiaalia pehmitetään kuumailmapuhaltimella, muotoillaan haluttuun muotoon ja annetaan jäähtyä. Jäähdyttyään materiaali kovettuu. 

Worblaa on hyvä maalata esim. pienoismallimaaleilla koska ne ovat peittäviä ja tarkoitettu myös muovisille pinnoille.

Solkien pohjamateriaalina toimi sentin paksuinen solumuovi ja ne päällystettiin Worblalla ja sitten maalattiin. Worblalla päällystäminen on helppo työtapa. Aiemmin soljet "päällystettiin" nahalla, ompelemalla nahka kiinni solumuoviin. 

Outilta löytyy myös nappien valmistamiseen tarvittavat välineet ja koneet, joten yhtenä iltana minun tuli tehtyä nappeja pukuja varten. Ensin toisella koneella leikattiin sopivia ympyröitä nahasta ja sen jälkeen valmistettiin varsinaiset napit. 

Työssäoppimassa pt 7

Taas on kaksi viikkoa painettu hommia! Pikku hiljaa alkaa ehkä pahin kiire ja paine hellittää, ehkä siitäkin syystä että olemme yrittäneet tietoisestikin stressata vähemmän... Hommia kuitenkin riittää, joten taas on tullut vietettyä paljon aikaa Outin luona.

Mielestäni ehkä yksi parhaimmista asioista valitsemassani työssäoppimispaikassa on ehdottomasti työtehtävien monipuolisuus. Sen lisäksi että Outi on erikoistunut valmistamaan maskottipukuja, tekee hän myös stailausta ja puvustusta esimerkiksi musiikkivideoihin ja erilaisiin kuvauksiin. Jokin aika sitten värjäilimme ja muokkasimme erästä mekkoa musiikkivideon kuvauksia varten ja laulaja jolle mekko oli tulossa, kävi myös visiitillä Outin liikkeessä jolloin Outi loihti hänelle kuvauksiin sopivan asukokonaisuuden. Viime viikolla kävimme tiistaina promokuvauksissa jossa Outi stailasi kuvattavan henkilön ja minä pääsin hyödyntämään muuta ammattiosaamistani hiusten laiton ja meikkaamisen muodossa. Kuvaukset olivat todella kivat ja onnistuneet ja kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä lopputulokseen! 

Saimme viimein myös valmiiksi tilatun maskottihahmon vaikka aikamoista puristusta se olikin. Onneksi oli useammat kädet tekemässä kyseistä hommaa. 

Alla olevissa kuvissa näkyy erilaisia työvaiheita työn alla oleviin pukuihin tulevista tossuista. Leikkaa, liimaa, askartele! 

Solumuovia on helpoin leikata mattoveitsellä.

Nahan leikkuu rupeaa jo sujumaan rutiinilla. 

Superlon palojen leikkuuta ja liimailua.

Lisää leikkaamista... Leikkaamisen lisäksi olen piirtänyt ja muokannut muutamia kaavoja joiden avulla on helpompi sitten tehdä samoja pukuja uudestaan.