Vaatteiden hoito-ohjeet

Saimme tehtäväksi tutustua vaatteista löytyviin hoito- ja pesuohjeisiin ja niissä esiintyviin symboleihin.

Tuotteen hoito-ohjeesta pitää löytyä tieto miten tuote pestään, saako sen pestä vedellä vai pitääkö se pestä kemiallisesti vai onnistuuko molemmat. Jos tuotteen saa pestä vedellä pitää ilmoittaa missä asteessa sen saa korkeintaan pestä ja onko linkoaminen sallittua, vai pitääkö tuote pestä esimerkiksi käsin. Lisäksi hoito-ohjeesta pitää löytyä tieto, saako tuotetta valkaista tai rumpukuivata ja missä asteessa sen saa korkeintaan silittää, jos sitä saa silittää ollenkaan. 5. Hoito-ohje lappu on yleensä ommeltuna tuotteen saumaan, esimerkiksi t-paidoissa se saattaa usein olla sisäpuolella sivusaumassa. Hoito-ohjeet pitää olla seuraavassa järjestyksessä: vesipesu, valkaisu, rumpukuivaus, silitys ja kemiallinen pesu.

Viiva vesipesusymbolin alla tarkoittaa sitä että vaate pitää pestä ohjelmalla jonka mekaaninen vaikutus on pienempi kuin normaaliohjelmalla. Mekaanista vaikutusta vähentävät esim. pyykin vähempi määrä, suurempi veden määrä ja kevyempi linkous. Pisteet hoito-ohjeessa olevassa silitysrautasymbolissa kuvaavat lämpötilan voimakkuutta jolla vaatteen saa silittää. Yksi piste tarkoittaa matalinta lämpöä, maksimissaan 110-astetta, esimerkiksi silkkituotteissa. Kaksi pistettä tarkoittaa että tuotteen saa silittää maksimissaan 150-asteessa, jolloin kyseessä voi olla esim. puuvilla-polyesteri sekoitteesta valmistettu tuote. Jos silitysrautasymbolissa on kolme pistettä, saa tuotteen silittää 200-asteessa, esimerkiksi puuvilla- ja pellavatuotteet.

Seuraavaksi perehdyin kotoani löytyvien vaatteiden hoito-ohjeisiin.

Ensimmäinen valitsemani vaate on musta pikkutakki, josta pienen etsimisen jälkeen löytyi hoito-ohje vasemmasta povitaskusta. Takki on valmistettu 70% polyesterista ja 30% villasta ja vuori on 58% polyesteria ja 42% viskoosia. Ohjeissa sanotaan että takkia ei saa pestä vedellä, eikä sitä saa valkaista eikä rumpukuivata. Silitysohjeessa on 2 pistettä. Takki tulisi pestä kemiallisesti, tetra-kloori-eteenillä. Olen itse hoito-ohjeiden kanssa samaa mieltä muuten kuin että en ehkä itse lähtisi takkia silittämään. Pikkutakki on yleensä sellainen vaate, jota ei käytetä päivittäin, tai vaikka käytettäisiinkin, niin se ei likaannu niin helposti kuin esimerkiksi t-paidat. Koska takkia ei ole tarvetta pestä niin usein joten sen voi hyvin käydä pesulassa pesettämässä. Takin materiaali vaatii kemiallista pesua ja lisäksi sen muoto voisi kärsiä jos sen pesisi normaalisti pesukoneessa. Luulisin myös että olkatoppaukset vaikuttavat pesuohjeisiin. 

 Toinen valitsemani vaate on 100% polyesterista valmistetut uimashortsit. Shortsit saa pestä 30-asteessa, mutta pitää valita ohjelma jonka mekaaninen vaikutus on pienempi kuin normaaliohjelmalla, eli esim. pestä vajaammassa koneellisessa. Hoito-ohjeessa kielletään valkaisu, rumpukuivaus, silittäminen ja kemiallinen pesu. Hoito-ohje on mielestäni hyvä sillä uimashortsien materiaali on kokonaan synteettistä kuitua joten sitä ei ole esim. järkevää lähteä silittämään sillä se ei edes rypisty juurikaan. Uimahousujen materiaalina polyesteri on hyvä koska se kuivuu suhteellisen nopeasti. On myös hyvä että shortsit voi pestä kotona, vaikka tarvetta tähän ei kovin usein tulisikaan. 

Myös tämä tyttöystäväni toppi on 100% polyesteria. Topin saa kuitenkin pestä ihan normaalisti 30-asteen pesuohjelmassa, sen saa pestä kemiallisesti ja silittää maksimissaan 110-asteessa. Lisäksi hoito-ohjeessa kehotetaan kuivattamaan vaate ripustamalla se kuivumaan. Toppi onkin hyvä kuivata ripustamalla se jolloin se kuivuu oikeaan muotoon eikä rypisty jolloin ei ole tarvetta silittää sitä. Synteettisten kuitujen kanssa tulee ollakin varovainen silitettäessä, joten miettisin kaksi kertaa onko vaatetta oikeasti tarve silittää ennen sen silittämistä. Tyttöystävälläni tämä toppi on käytössä enemmänkin juhlavaatteena joten hänen ei sitä niin usein tarvitse pestä, mutta on kuitenkin käytännöllistä että materiaali mahdollistaa sen että sitä voi pestä myös kotona. 

Seuraava valitsemani vaate on Los Angelesista ostettu – mutta Meksikossa valmistettu – AC/DC t-paita. Muista valitsemistani vaatteista poiketen hoito-ohjeet on painettu paidan nurjalle puolelle, takakappaleeseen lähelle pääntietä. T-paita on 100% puuvillaa ja sen saa pestä vedellä, kuitenkin maksimissaan 30-asteessa. Paitaa ei saa valkaista mutta sen saa rumpukuivata matalassa lämpötilassa. Mielestäni on outoa että hoito-ohjeessa on kielletty silittäminen vaikka paita onkin 100% puuvilla, mutta ohjeessa on lisänä teksti jossa kielletään silittämästä paidan miehustassa oleva printti, joten ehkä tällä symbolilla viitataan sitten siihen. Itse voisin kuitenkin aika huoletta silittää puuvillasta tehdyn t-paidan, varoen printtiä tai silittäen sen nurjalta puolelta. Mielestäni puuvillaa voisi pestä kovemmassakin lämpötilassa ja olen itse esimerkiksi pessyt kyseistä paitaa 40-asteessa eikä edes printti ole tästä mielestäni kärsinyt. T-paitaa käytetään paljon ja se likaantuu helposti, joten on hyvä että materiaali on puuvillaa joten sitä voi huoletta pestä kotikoneessa niin usein kuin on tarpeen. 

Viimeinen valitsemani vaate on pitkähihainen villapaita, joka lähemmän tarkastelun jälkeen paljastuu olevan 80% villaa ja 20% polyesteria. Hoito-ohjeessa kehotetaan pesemään paita käsin ja kielletään valkaiseminen ja rumpukuivaus. Tosin, hoito-ohje tekstissä mainitaan, että villapaidan voi pestä myös koneessa, mikäli siitä löytyy villatuotteille tarkoitettu pesuohjelma. Paidan saa silittää 150-asteessa ja sen saa pestä kemiallisesti. Rumpukuivauksen kieltäminen on loogista, sillä villa tuote menettäisi varmasti muotonsa niin kovassa pyörityksessä. Villapaitaa ei tarvitse onneksi pestä niin usein, joten käsipesu varmasti onnistuu tai sitten sen voi viedä pesulaan kemiallisesti pestäväksi.

Lähteet: 

• Guide to Common Home Laundering & Drycleaning Symbols 
• Teknokemian Yhdistys Ry: Tekstiilien hoito-ohje merkinnät
• Yhteishyvä: Pesumerkintöjen ABC
• Finatex: Hoito-ohjeet

Kuvat:

• Kuva 1 
• Kuva 2

Materiaaliosaaminen pohjustaa ammattitaidon

Materiaalituntemusta tarvitaan kaikissa vaatetusalaan liittyvissä ammatteissa ja vähän sen ulkopuolellakin! Tietenkin on kaikista tärkeintä, että ne ihmiset jotka suunnittelevat kankaat tuntevat materiaalit kaikista parhaiten ja ymmärtävät miten ne toimivat, jotta he osaavat valmistaa oikeanlaisia kankaita käyttötarkoituksia varten. Myös vaatesuunnittelijan on hyvä ymmärtää erilaisia materiaaleja jotta hän osaa hyödyntää niitä tarpeen mukaan vaatteita suunnitellessa ja valmistaessa. Näiden ammattien lisäksi olisi hienoa jos vaatekaupan myyjillä olisi materiaalituntemusta koska silloin he osaisivat neuvoa asiakkaita paremmin näiden kysyessä esimerkiksi vaatteensa huoltamisesta, tai jos he kysyvät myyjältä neuvoa millainen vaate kannattaisi hankkia esimerkiksi urheiluharrastusta varten.

Kuidut jaetaan kahteen pääkategoriaan, tekokuituihin ja luonnonkuituihin. Tekokuituihin kuuluvat synteettiset kuidut, epäorgaaniset kuidut ja muuntokuidut. Synteettisiä kuituja ovat polyamidi eli nailon, aramidi, akryyli, polyesteri, klorokuitu, polypropeeni ja elastaani. Synteettisiä kuituja käytetään esimerkiksi urheilu- ja ulkoiluvaatteissa ja esim. nailonia käytetään mm. sukkahousuissa. Polyamidia käytetään usein sekoitteena vaatetuskankaissa koska se lisää hankauksenkestoa ja kankaan lujuutta. Elastaania sekoitetaan muiden kuitujen kanssa antamaan kankaalle joustavuutta. Epäorgaanisia kuituja ovat lasi sekä metalli ja metalloidut kuidut. Muuntokuituihin puolestaan kuuluvat selluloosa, viskoosi, modaali, kupro, lyocell, selluloosa-asetaatti, asetaatti, triasetaatti, paperi ja kumi.

 Luonnonkuidut jaetaan kolmeen kategoriaan, eläinkuidut, kasvikuidut ja mineraalikuidut. Eläinkuituihin kuuluvat eläinten villat ja karvat; lampaan villa, alpakka, angora, mohair, kameli, kashmir, laama ja naudankarva sekä kehrääjähyönteisten koteloista saatavat kuidut eli silkki. Villa on hyvin lämpöeristävää ja sitä käytetään paljon talvivaatteissa. Siihen on kuitenkin hyvä lisätä synteettisiä kuituja lisäämään kestävyyttä koska sellaisenaan se on melko heikkoa. Silkkiä käytetään sellaisenaan vaatetuskankaissa. Se on kiiltävää, ja ohutta mutta kestävää. Kasvikuituja ovat siemenkuidut; puuvilla ja kapokki, runkokuidut; pellava, hamppu, juti ja rami, lehtikuidut; sisali, manilla ja tupasvilla, hedelmäkuidut eli kookos. Puuvilla on hyvin yleisesti käytetty kuitu ja soveltuu monenlaisiin tarkoituksiin. Puuvilla on suhteellisen kestävää, mutta nykyään sen ominaisuuksia voidaan vielä parannella sekoittamalla sitä synteettisten kuitujen kanssa. Suurin osa vaatteista on ainakin osittain puuvillaa. Pellavaa voidaan myös käyttää vaatetuskankaissa, mutta nykypäivänä sitä käytetään enemmän pyyhe- ja pöytäliinoissa, sisustuskankaissa ja verhoissa sen hyvän kestävyyden vuoksi. Mineraalikuituihin lukeutuu ainoastaan asbesti.

Materiaalia valittaessa tulee ensisijaisesti pohtia sitä mihin käyttötarkoitukseen valmistettava tuote on tulossa. Tuotteen ulkoasu on toki tärkeää, mutta varsinkin funktionaalisissa tuotteissa pitäisi kankaan materiaalin olla ensimmäinen kriteeri. On tärkeää ymmärtää olosuhteita missä vaatetta käytetään. Kukaan ei tee mitään esimerkiksi urheiluvaatteilla jotka hiostavat päällä tai ovat niin jäykät että ne päällä on vaikea urheilla. Sen sijaan esimerkiksi juhlamekossa tärkeintä on mekon näyttävyys, jolloin voidaan käyttää sellaisia materiaaleja jotka eivät esimerkiksi ulkoiluvaatteessa olisi missään määrin käytännöllisiä. Materiaalia miettiessä tulee myös pohtia millainen on tuotetta käyttävä kohderyhmä, esimerkiksi lasten vaatteiden tulisi olla sellaisia että niitä voi pestä useasti ilman että vaate kärsii siitä.

Funktionaalisia vaatteita ovat esimerkiksi työvaatteet ja erilaisiin harrastuksiin erityisesti suunnitellut vaatteet, esimerkiksi pyöräilyvaatteet. Olen itse parturi-kampaaja ja olen monesti itse töissäni harmitellut sitä kun useat vaatteeni ovat menneet pilalle vaalennusaine- ja hiusväritahrojen takia, joten näitä aineita hylkivä materiaali olisi todella upea juttu. Useat työvaatteet mitä hiusalalle myydään, ovat todella epäkäytännöllisiä tai sitten ne eivät malleiltaan miellytä minua. Lisäksi miehille on todella vähän jos ollenkaan tarjolla työvaatteita hiusalalle! Essut joita työpaikallamme on, ovat kömpelöitä päällä ja pahimmillaan ne muistuttavat ”teurastajan” essuja. Olisi hyvä jos essut olisivat tyylikkäämmän näköisiä ja valmistettu kevyemmistä ja vähemmän hiostavista materiaaleista.

 Lähteet:

• Materiaaliosaaminen pohjustaa ammattitaidon. Artikkeli Modinlehdessä 1/2010. s.10-14. 
• Finatexin kuituopas

Perehtymistä toppeihin

Ensimmäinen valitsemani toppi Vilan yksinkertainen musta toppi joka löytyi Zalandon valikoimista, TÄÄLTÄ. 

Topissa ei ole muotolaskoksia tai leikkaussaumoja. Toppi levenee hieman helmaan kohden, muuta muuten sen malli on melko suora. Topissa ei ole muotokaitaleita. Pääntie on pyöreä. Toppi on valmistettu pellavakankaasta.

• Helmassa on käänne 
• Kädentiet ja pääntie on viimeistelty kanttaamalla vinokaitaleella 
• Selkäpuolella koko takakappaleen pituinen napituskaitale ja siinä on 7 nappia 
• Etukappaleessa rinnan kohdalla kulmikas päällystasku

Toinen valitsemani toppi on merkiltään Dorothy Perkins ja sekin löytyi Zalandolta, click!

Toppi on suoranmallinen, mutta edessä on kaksi leikkaussaumaa tuomassa muotoa. Sivusaumassa on pieni halkio helmassa. Topissa ei ole muotokaitaleita. Pääntie on kaareva. Toppi on valmistettu 95% polyesterista ja 5% elastaanista.

•  Helmassa on käänne
• Kädentiet ja pääntie on viimeistelty kapealla päärmeellä
• Takakappaleen keskellä on yhden napin silmunapitus
• 
  

Kolmas valitsemani toppi oli  Filippa K:n mallistosta ja löytyi Nelly.comista, täältä.

Toppi on suoranmallinen eikä siinä ole muotolaskoksia tai leikkaussaumoja. Topissa ei ole muotokaitaleita. Pääntie on pyöreä. Toppi on valmistettu pellavakankaasta.

• Pääntie ja kädentiet on viimeistelty vinoreunakkeella
• Helmassa on kolminkertainen päärme