Vuorikankaat

Tukikankaan tehtävänä on vahvistaa ja nimensä mukaisesti tukea heikkoja kohtia vaatteessa ja estää reunojen ja kappaleiden venymistä. Lisäksi tukikangasta voidaan käyttää antamaan vaatteelle ryhtiä ja helpottamaan kankaan käsittelyä. Esimerkiksi hameessa tukikangasta on hyvä käyttää vyötärökaitaleen tai kaarrokkeen tukemiseen – se antaa tarvittavaa ryhtiä vyötärökaitaleelle ja pitää sen paremmin muodossaan. Tukikangasta voi hameessa myös käyttää vetoketjun halkiossa erityisesti jos kangas on venyvää. Myös takahalkiot ja taskunsuut on hyvä tukea, samoin kuin kaarevat saumat, esim. leikkaussaumat.

Kiinnitettäviä tukikankaita on muutamia erilaisia – kangaspohjaisia, kuitukangaspohjaisia ja neulospohjaisia. Tukikankaassa voi olla myös erilaisia liima-aineita – kalvomainen kiiinnite, sirotekiinnite, pistekiinnite ja verkkokiinnite. Lisäksi on olemassa tukikankaita joita ei kiinnitetä – villaliina, raaveliina, organza ja tylli. Kahta ensimmäistä käytetään lähinnä takeissa ja miesten puvuissa.

Tukikangas valitaan aina huolellisesti käyttötarkoituksen mukaan. Huomioitavia seikkoja ovat muun muassa:

• päällyskankaan paksuus; paksu kangas vaatii vahvemman tukikankaan
• kankaan väri; valkoiseen tukikankaaseen ei kannata laittaa mustaa tai harmaata tukikangasta
• jos päällyskangas kestää vesipesua, tulee myös tukikankaan kestää sitä 
• tukikangas tulee valita niin, että siinä oleva liima-aine sulaa sellaisessa lämpötilassa että päällyskangas kestää sen
• jos tuettava kangas on venyvää, tulisi myös tukikankaan olla venyvää

Tukikankaan kiinnittymistä olisi aina hyvä kokeilla ensin koetilkulle – näin vältytään mahdollisilta vahingoilta. Tukikankaiden kiinnityslämpötila on noin 120–150 astetta, mutta kuten yllä on mainittu, tulee ottaa huomioon kangas johon tukikangas kiinnitetään sekä se, että tukikankaita ja liima-aineita on erilaisia. Lämpötilan kanssa kannattaa olla muutenkin tarkkana, sillä jos lämpötila on liian matala, ei liima sula eikä tukikangas kiinnity. Jos lämpötila on taas liian korkea, liima-aine muuttuu juoksevaksi ja valuu läpi tukikankaasta ja päällyskankaasta.

Sopiva kiinnitysaika tukikankaalle on noin 8-10 sekuntia, mutta tämäkin voi vaihdella materiaalien ja esimerkiksi prässin tehokkuuden mukaan. Kappaleiden tulisi antaa levetä tukikankaiden kiinnittymisen jälkeen mieluiten yön yli, sillä tukikankaat kiinnittyvät lopullisesti vasta jopa tuntien päästä.

Vuori parantaa vaatteen laskeutuvuutta, mutta antaa sille myös ryhtiä ja estää sen venymistä. Jos käytettävä kangas on ohutta, vuori ehkäisee läpinäkyvyyttä. Vuori eristää myös lämpöä ja suojaa vaatetta sisältä hankaukselta ja esimerkiksi hikoilulta. Vuori helpottaa myös vaatteen pukemista päälle – useimmat vuorimateriaalit ovatkin melko liukkaita tästä syystä! Tämän kaiken lisäksi vuori helpottaa ompelijan työtä koska sillä voidaan korvata reunojen muotokaitaleita ja vuoritettu vaate vaikuttaa heti paljon huolitellummalta kuin ei-vuoritettu tuote.

Vuorikankaita on useita erilaisia eri tarkoituksiin ja niitä valmistetaan erilaisista materiaaleista. Yleisimpiä materiaaleja ovat viskoosi, asetaatti, polyamidi ja polyesteri. Yleisesti ottaen vuorikankaat ovat liukkaita ja ohuita jotta ne helpottavat vaatteen päälle pukemista. Vuorikangas voi olla myös esimerkiksi paksumpaa tikkivuorta jonka tehtävänä on eristää lämpöä. Vuorikangas voi olla myös joustavaa, mikäli sitä käytetään neulostuotteeseen.

Kun ommellaan hameeseen vuoria, tulee ottaa huomioon hameen rakenne ja miten vuori kiinnitetään hameeseen. Vuori voi olla samanlainen kuin miehusta, mutta usein on kannattavaa tehdä yksinkertaisempi vuori. Esimerkiksi vekkihameessa vuoriin ei kannata lähteä välttämättä tekemään laskoksia vaan fiksumpaa on tehdä yksinkertainen vuori jota on kellotettu. Hameen vuori on yleensä noin 2 cm lyhyempi kuin miehusta.

// Tehtävä 3 puuttuu vielä, täydennän merkintää myöhemmin!

Hamesanastoa

● Midi

Ei mini eikä maksi, helma sijoittuu johonkin polven alle. Muodissa 80-luvulla.

● Vekkihame

Vekkihameessa on useita laskoksia. Voi olla myötä- tai esim. lautalaskoksia. Pituus on yleensä maksimissaan polveen asti, toimii parhaiten vähän lyhyemmissä malleissa. Ns. Kouluhame.

● Kellohame

Kellohameessa on nimensä mukaan voimakkaasti kellotettu helma! Usein kellohameissa on korkea vyötärö. Kuuluu osana pin-up tyyliin, sillä kellohameet olivat muodissa 50-luvulla, erityisesti erilaisilla pallokuoseilla. 

● Golfhame

Golfhameita voi olla erilaisia mutta yhtenäinen tekijä niillä on se, että hameessa tulee voida liikkua helposti, jotta golfaaminen onnistuu. Yleensä hameet ovat lyhyitä ja/tai niissä on halkioita tai laskoksia, esimerkiksi vastalaskos oli melko yleinen.

● Maksihame

Pitkä hame, nilkkaan asti. Maksihameita näkee tällä hetkellä todella paljon, eli ovat muodissa juuri nyt. Viimeksi maksihameet olivat muotia 70-luvulla.

  

● Kiltti

Skotlantilaiseen miesten kansallispukuun kuuluva laskostettu hameen kaltainen vaate. Kiltti on polvipituinen ja siihen käytettävä kangas, eli tartaani, on usein sininen, punainen tai vihreä pohjaväriltään. Ruutukuviot kuuluvat myös oleellisena osana kiltteihin – siksi puhutaankin skottiruuduista.

● Kynähame

Klassinen, alaspäin kapeneva ja vartaloa myötäilevä hame jossa on useimmiten halkio takana helpottamassa liikkumista hameessa. Kynähame on ns. klassikko, joten se on oikeastaan aina muodissa. Usein nähty käytettävän toimistotyötä tekevien naisten päälle, tyypillisin esimerkki sihteeri.

● Kietaisuhame

Vähän samantyyppinen vaate kuin saronki. Liinamainen vaate, joka on helppo sitoa hameeksi vyötärölle. Kietaisuhameet on yleensä valmistettu kevyistä kankaista. Erona saronkiin on se, että kietaisuhameessa on kankaan toisessa reunassa ”vyö” jonka avulla sen saa solmittua vyötärölle. Kietaisuhameita käytetään usein kesällä rantavaatteena.

● Kaistalehame

Koostuu nimensä mukaisesti useista pitkittäisistä kaistaleista, usein leventyen helmaa kohti. Helma saattaa olla myös hieman kellotettu.

● Saronki

Sarong. Pitkä, putkimainen tai suorakaiteen muotoinen kangas jota käytetään hamemaisena vaatteena sitomalla se eri tavoin päälle. Kangas on yleensä värikäs ja kuvioinnin aiheet voivat vaihdella eläin- tai kasviaiheisina tai ne on voitu värjätä solmuvärjäyksellä. Saronkia käytetään erityisesti Kaakkois- ja Etelä-Aasiassa, Arabian niemimaalla, Afrikan sarvessa ja Tyynenmeren saarilla. Sieltä se onkin levinnyt myös länsimaihin – rantavaatteeksi lähinnä.

● Tutu

Yleensä naisbalettitanssijoiden käyttämä tyllistä tehty hame. Se voi olla pohjepituinen kellomainen hame tai melkein vaakasuoraan vyötäröltä lähtevä monikerroksinen usein kovikerenkailla vahvistettu harsoröyhelö. Ensimmäisen kerran tutuja on nähty 1800-luvulla jolloin ballerinan peruspuvusta tuli sen näköinen kuin me tunnemme sen nykyään. Tutu on esiintymisvaate ja sitä ei käytetä harjoituksissa.

● Salsahame

Salsahameella viitataan usein alaspäin levenevään hameeseen joka koostuu useista kaistaleista. Hameessa on siis paljon poikittaisia leikkaussaumoja, ja jokainen kappale on rypytetty, niin että syntyy ”röyhelöinen” vaikutelma joka levenee helmaa kohti. Joskus kappaleiden väliin laitetaan koristeeksi tere esimerkiksi pitsinauhasta tai sitten leveämpi pala käytettävää kangasta. Salsahameita voi olla eripituisia mutta yleisin malli salsahameissa on pitkä, melkein maksimitta. Salsahameita käytetään nimensä mukaisesti paljon salsatanssin pyörteissä, mutta ihan arkikäyttöhameissakin näkee salsahamemallia.

● Housuhame

Näyttää hameelta, mutta onkin housut. Lahkeet on tehty tarkoituksella niin leveiksi, että ne näyttävät hameen helmalta. 90-luvulla oli suosiossa myös housuhamemalli, jossa housuihin oli ommeltu tai muutoin kiinnitetty yleensä mini-hame mittainen hame, niin että näytti siltä että olisi pukenut hameen ja sen alle housut. Leveälahkeiset housuhameet ovat mukava vaate kesäkeleillä.

● Minihame

Minihame, eli lyhyt hame. Hameen helma on yleensä reilusti polvien yläpuolella. Minihameet olivat erityisesti muodissa 60-luvulla. Tähän vaikutti se, että henkilö nimeltä Mary Quant piti Lontoossa vaatekauppaa, jossa hän myi suunnittelemiaan vaatteita ja 50-luvun lopulla hän alkoi kokeilla lyhyempiä hameita, ja 1965 hän päätyi minihameeseen. Muoti-ilmiö levisi Maryn kaupan keskeisen sijainnin vuoksi ja monet julkisuuden henkilöt esiintyivätkin pian minihameissa aiheuttaen paheksuntaa aikanaan. Minihame on ollut enemmän ja vähemmän suosittu keksimisestään lähtien mutta eniten niitä on nähty 60- ja 80-luvuilla.

● Tulppaanihame 

● Puolikello

● Pallohame

Hameen kuosittelu

Saimme tehtäväksemme tehdä muutamia kuositteluharjoituksia hameelle, sillä olemme koulussa tällä hetkellä valmistamassa ensimmäistä hamettamme. Itse olen ompelemassa vekkihametta tyttöystävälleni ja jouduin tekemään peruskaavaan jonkin verran kuositteluja. Oli kuitenkin hyvä harjoitella kuosittelua näin muuten, sillä minun hameeseeni ei tule esimerkiksi taskuja ollenkaan.

Kuosittelu aloitetaan tekemällä kuosittelusuunnitelma. Kuosittelusuunittelma tehdään peruskaavasta otettuun kopioon. Kuosittelusuunnitelmaan merkitään kaikki muutokset mitä aiotaan tehdä. Esimerkiksi jos hametta halutaan lyhentää, merkitään kuosittelusuunnitelmaan kohta johon hame lyhennetään ja yli jäävä osa merkitään poikkiviivalla. Jos tehdään kellotusta, kuosittelusuunnitelmaan merkitään mistä kohtaa kaava leikataan auki ja paljonko väliin lisätään. On myös tärkeää kirjoittaa ylös kuosittelusuunnitelmaan kaikki mitat - miten paljon vyötäröä on alennettu, kuinka paljon on viistotettu yms.

Kun kuosittelusuunnitelma on valmis, voidaan tehdä varsinainen kuosittelu. Leikataan kaava kuosittelusuunnitelman mukaisesti auki ja liimataan uudelle paperille suunnitelman mukaisesti aseteltuna. Esim. kaarroketta tehdessä muotolaskokset poistetaan ja kappaleet asetetaan vastakkain niin että muotolaskos häviää ja syntyy kaarroke. Kun kuosittelu on valmis voidaan se jäljentää kaavapaperille johon lisätään saumavarat. Näitä lopullisia kaavoja kutsutaan leikkauskaavoiksi, koska niiden perusteella voidaan leikata oikeasta kankaasta tarvittavat kappaleet.

Kuosittelutehtävä 1.

Kuosittele 10 cm polven ylle ulottuva hame, jonka vyötäröä on madallettu 4,5 cm.
Lisää sivuihin 1,5 cm sekä KE­saumaan ja KT­saumaan 1 cm viistotusta. Kuosittele
hameeseen taskut sivusauman yhteyteen sekä helmahalkio.

Yllä kuosittelusuunnitelma, jossa on ohjeen mukaan madallettu vyötäröä ja lyhennetty helmaa. Helman pituudesta en ole varma onko sitä lyhennetty tarpeeksi, mutta asiakkaalle tehtäessä helman pituuden voisi vielä tarkistaa esim. protoa sovittaessa. KE ja KTsaumoihin on lisätty 1 cm viistotusta ja sivuihin lisätty tasaisesti 1,5 cm. Helmahalkion kuosittelusta en ollut varma, sillä en ole sellaista ennen tehnyt enkä löytänyt siihen mitään ohjeita, mutta toivottavasti meni edes sinne päin... :D

Valmis kuosittelu. 

Kuosittelutehtävä 2. 

Kuosittele 15 cm polven alle ulottuva hame, johon lisätty yhteensä 20 cm kellotusta.

Kuosittele hameeseen myös kaarroke sekä jonkinlaiset taskut.

Kuosittelusuunnitelma. Hameeseen tuli lisätä yhteensä 20 cm kellotusta. Koska kuosittelusuunnitelmat tehdään melkein aina puolikkaille, jaoin 20 cm neljällä jotta saisin tietää paljon yhteen puolikkaaseen tulee lisätä kellotusta. 20 jaettuna neljällä on 5, joten jokaiseen puolikkaaseen tulee lisätä 5 cm kellotusta, tarkoittaen sitä että jos leikkaan yhden puolikkaan kahdesta kohtaa auki, tulee kumpaankin aukileikkaukseen lisätä 2,5 cm kellotusta. Hameeseen tuli kuositella kaarroke jolloin se poistaa siitä muotolaskokset. 

Valmis kuosittelu.

Neulat ja langat

1. Neulan lankaura ohjaa nimensä mukaisesti ylälankaa. Se löytyy neulansilmän yläpuolelta ja kun neula asetetaan lukkotikkikoneeseen niin lankaura jää vasemmalle puolelle.

2. Lukkotikkikoneessa neula asetetaan niin, että neulansilmä sivulle päin – kuten lankaurakin. Ylisyrjäyskoneessa neulansilmä jää kohti ompelijaa. Tarkistetaan että neulan kanta on kunnolla sille tarkoitetussa kolossa.

3. Neulan ehjyyden voi näppärästi tarkistaa kokeilemalla sen kärkeä kevyesti vasten kynnen pintaa. Jos neulasta jää jälki kynteen, neula on rikkinäinen. Rikkinäinen neula voi aiheuttaa paljon ongelmia ommellessa – se voi tehdä reikiä kankaaseen, aiheuttaa epäsäännöllistä ja huonoa tikkiä tai esimerkiksi katkoa ylälankaa.

4. SUK tarkoittaa pallokärkineulaa. Pallokärkineulan kärki on pyöristetty, sitä käytetään neulosten ompelussa. Numero 80 tarkoittaa neulan paksuutta, mitä isompi numero sitä paksumpi neula.  134 puolestaan tarkoittaa sitä, että minkä malliseen ompelukoneeseen se sopii, eli tässä tapauksessa kyseessä on lukkotikkikone.

5. Filamenttilangat ovat jatkuvista kuiduista valmistettuja lankoja. Filamentin kehrää joko silkkiperhosen toukka tai se tehdään teollisessa prosessissa. Monofilamenttilanka koostuu yhdestä ainoasta filamentista ja multiflamenttilanka muodostuu useammasta jatkuvasta filamentista, ja se voi olla kierteinen tai kierteetön.

6. Puolia voi olla hieman erinäköisiä riippuen siitä mihin ompelukoneeseen se on tarkoitettu. Pääsääntöisesti ne ovat suhteellisen samannäköisiä, ehkä hieman erikokoisia. Puolat voi olla valmistettu muovista tai metallista.

7. Kreppilankaa voidaan käyttää todella joustavien materiaalien ompeluun, kun halutaan ommelta joka ei hankaa, esimerkiksi uimapuvuissa. Lisäksi löytyy erilaisia lankoja koristetikkauksia varten, nahan ja farkun ompelua varten, huolittelua varten ja koristekirjailuja varten.

8. Langan valmistustapa riippuu siitä mistä materiaalista lankaa ollaan tekemässä. Synteettiset langat valmistetaan tehtaassa jossa valmistetaan erilaisista kemikaaleista massaa joka voidaan puristaa kuiduiksi. Synteettisiä lankoja on helppo tehdä erilaisia ja vaihtaa niiden ominaisuuksia. Synteettisiä kuituja sekoitetaan usein luonnonkuitujen kanssa parantamaan niiden ominaisuuksia. Luonnonkuiduista langan valmistaminen menee materiaalista riippumatta kutakuinkin samalla tavalla – toki joitain kuitukohtaisia poikkeuksia on. Kuidut irrotetaan, puhdistetaan, kuivatetaan, rikotaan, karstataan ja sitten mahdollisesti värjätään. Tämän jälkeen kuidut kehrätään langaksi. Tässä prosessissa kuitua venytetään ja kierretään sen mukaan miten paksua tai ohutta lankaa halutaan.


9. Vääränlainen neula voi aiheuttaa paljon ongelmia ommellessa. Se voi tehdä reikiä kankaaseen ja jos se ei ole tarpeeksi vahva kankaan ompeluun niin neula voi hajota. Esimerkiksi jos yrittäisi ommella nahkaa pallokärkineulalla, joka on tarkoitettu neuloksen ompeluun, lopputulos olisi varmasti huono. Oikeanlainen lanka on tärkeää kun ajatellaan tuotteen saumojen kestävyyttä ja tuotteen käyttömukavuutta. Kukaan ei halua ihonmyötäisiä vaatteita joissa on käytetty paksua ja karkeampaa tikkauslankaa saumoissa.

Silkkikuitu

Silkki kuuluu luonnonkuituihin, alakategoriaan eläinkuidut. Silkki on aikoinaan keksitty Kiinassa, ja Itä-Aasiassa tuotetaan edelleenkin suurin osa silkistä, Kiinassa, Japanissa, Koreassa, Thaimaassa ja Intiassa. Myös Brasiliassa tuotetaan osa silkin 70 000 tonnin vuosituotannosta. Vanhin silkkikangas jota on löydetty, on peräisin 4700 vuoden takaa, mutta arkeologisilla kaivauksilla on todettu että sitä on valmistettu jo 5500 vuotta sitten. Silkin keksimisestä on useita tarinoita Kiinassa, mutta niihin useimpiin liittyy keisari Hoang Tingin vaimo Si Ling Chi jonka kerrotaan keksineen silkin kutomisen nähdessään silkkiperhosen toukan kehräämässä itselleen koteloa. Toisessa tarinassa hänen teekuppiinsa putosi valmis kotelo joka alkoi purkautua lämpimässä juomassa. Kiinalaiset ovat myyneet silkkiä Eurooppaan jo ennen antiikin aikaan, mutta 200-luvulla ennen ajanlaskun alkua avattiin kuuluisa Silkkitie jota pitkin kauppatavaraa kuljetettiin Eurooppaan ja Euroopasta Kiinaan. Intiaan silkki kulkeutui vuonna 300. Kiinalaiset onnistuivat varjelemaan silkin valmistusmenetelmää pitkään ja vasat 1100-luvulla ristiretkeläiset onnistuivat tuomaan taidon Bysantista Sisiliaan. Ranskaan toukkia alettiin tuoda 1400-luvulla.

Silkkiperhosia on noin 180 lajia, joista tunnetuin ja yleisin on mulperiperhonen, joka on saanut nimensä siitä että se syö ainoastaan valkomulperipuun lehtiä. Mulperiperhonen tuottaa puhtaan valkoista silkkisäiettä. Silkinviljelyyn kuuluu mulperipuun viljely, munien tuottaminen ja toukkien kasvattaminen. Yksi perhonen munii noin 500 munaa, jotka säilytetään talven yli ja haudotaan keväällä. Kun toukat kuoriutuvat niitä ruokitaan mulperipuun lehdillä säännöllisesti, kunnes ne ovat täysikasvuisia jolloin ne lopettavat syömisen ja asettuvat oksanhakaan kehräämään silkkiä.

Toukka kehrää 60 tunnin ajan ja sen tuottama raakasilkki koostuu kahdesta valkuaisaineesta, fibroiinista ja serisiinistä. Se erittää näitä aineita alahuulensa kahdesta kehruurauhasesta. Toukka muodostaa säikeistä itselleen 2,5 x 3,5 cm suuruisen kotelon jossa on 2-3 kilometriä yhtenäistä silkkisäiettä. Koteloista parhaat valitaan jatkotuotantoon, jossa ne höyrykäsitellään tai pakastetaan toukan tappamiseksi. Yhteen kiloon raakasilkkiä käytetään 250 – 300 kiloa lehtiä ja noin 10 000 toukkaa! Yhdestä kotelosta saadaan 500–1000 metriä yhtenäistä lankaa, eli grège-lankaa. Näitä lankoja myydään sellaisenaan silkkikangasta valmistaville tehtaille, jossa silkkisäikeiden liima-aine eli serisiini poistetaan vasta valmiista langasta tai kankaasta keittämällä sitä saippualiuoksissa. Tämä lisää silkin kestävyyttä ja pehmeyttä ja keventää sitä.

Silkillä on paljon hyviä ominaisuuksia. Se on joustavaa ja lujaa, mutta tuntuu kuitenkin pehmeältä ja miellyttävältä iholla. Se on myös kevyt materiaali ja sillä on hyvä lämmöneristämiskyky. Silkissä on kaunis kiilto ja se oikenee itsestään. Silkkisäie imee painostaan 30% kosteutta tuntumatta märältä. Se myös neutralisoi hajuja, hylkii likaa ja on paloturvallista. Hiki ja hajusteet voivat kuitenkin aiheuttaa siihen värimuutoksia! Silkki kestää huonosti auringonvaloa sillä siitä haalistuvat värit todella nopeasti, jonka takia silkkivaatteita tulisi säilyttää auringonvalolta suojattuna. Silkin voi pestä 30-asteisessa vedessä hienovaraisesti ja mielellään ilman linkousta. Silkki saattaa kestää hellävaraisen linkouksen, mutta itse en välttämättä ottaisi riskiä, jos pesukoneessa ei ole erikseen silkin pesuun tarkoitettua ohjelmaa. Silkkivaate tulisi kuivattaa ilmavasti tasolla, ei auringonvalossa tai kuivausrummussa. Silkkiä saa silittää maksimissaan 150-asteessa ja silloinkin mieluusti nurjalta puolelta. Silkki kuitenkin yleisesti ottaen siliää helposti. Älä kuitenkaan suihkuta silkille vettä koska se jättää siihen jälkiä!


Silkki on erittäin monikäyttöinen kuitu. Se mielletään useimmiten ylellisyystuotteeksi ja hienoimmat silkkivaatteet ovatkin todella arvokkaita! Silkkiä käytetään useimmiten erilaisissa juhlavaatteissa kuten naisten juhlamekoissa ja miesten solmioissa ja puvuissa. Nykyään silkkejä käytetään myös arkivaatteissa ihan sellaisenaan – esimerkiksi naisten puseroissa tai huiveissa. Sekoitteena silkkiä käytetään paljon esimerkiksi päällysvaatteissa, tuomassa kiiltoa ja lämmöneristystä. Vaatteiden lisäksi silkistä valmistetaan lankoja, mattoja, vuodevaatteita yms.

Silkkejä löytyy useita erilaisia ja sitä voidaan jalostaa eri tavoin ja sekoittaa muiden kuitujen kanssa. Silkin laatu valitaan sen perusteella, minkälaiseen tuotteeseen sitä aiotaan käyttää.

Duchesse silkki on jäykkä, kiiltävä ja sileäpintainen satiinikangas jota käytetään esimerkiksi hääpuvuissa ja iltapuvuissa.

Dupion on palttinasidoksinen silkkikangas jossa on luonteenomaisena piirteenä kankaassa epäsäännöllisiä paksuja kohtia. Sopii hääpukuihin, jakkupukuihin ja kotelopukuihin. Voi olla käsin tai koneella kudottu.

Raakasilkki on palttinasidoksinen himmeästi hohtava kangas jossa kude ja loimi ovat epätasaista lankaa. Kudontaan käytetyssä silkkilangassa on vielä jäljellä serisiinia. Raakasilkki on yleensä käsin kudottu Intiassa.

Tussah eli yksi villisilkkilaaduista. Silkkiä joka on valmistettu luonnossa vapaana elävien silkkiperhosten koteloista, kun perhoset ovat jättäneet kotelot. Kotelot ovat siis rikkoutuneita, eikä kerätty materiaali ole yhtä hienoa kuin yhtäjaksoinen silkkiflamentti. Tussah on viljeltyä silkkiä tummempaa sekä karkeampaa, ja se on kuidultaan epäpuhtaampaa. Hinnaltaan se on kuitenkin edullisempaa.

Erilaisille silkkikankaille löytyy paljon erilaisia kauppanimiä ja silkkilaatujakin on useita erilaisia. Niiden kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, että saa varmasti aitoa silkkiä jos sellaista halua. Varsinkin ulkomailta silkkiä ostaessa voi olla, ettei myyjä aina tiedä tuotteensa aitoudesta tai yrittää myydä sitä silkkinä vaikkei se sitä olisikaan.



Lähteet:

Se on silkkii -blogi

Silkkikauppa.fi

Silkki.info

Wikipedia: Silkki

AMK.fi: tietoa silkistä ja muista kuiduista

Villisilkki

Käsinpistot vaateompelussa

Tehtävänä oli tutustua erilaisiin käsinpistoihin mitä voi käyttää myös vaateompelussa. Huomasin näitä tehdessäni ettei minusta ainakaan tulisi kauhean taitavaa käsinompelijaa - tikin pitäminen tasaisena oli mielestäni todella haastavaa. Kädenjälkeni ei ole kovin tasaista, mutta harjoitus tekisi varmasti mestarin...




1. Etupisto
• helpoin ja vanhin pisto
• pistot ovat molemmilla puolella samannäköisiä.
• pistot ovat samanpituisia
• vaateompelussa etupistoa voidaan käyttää harsimisessa

2. Tikkipisto
• näyttää konetikkaukselta
• muodostaa yhtenäisen viivan
• voidaan käyttää vaateompelussa kun jokin sauma täytyy ommella käsin


3. Ketjupisto
• pyöreä ja pullea pisto joka näyttää virkatulta ketjusilmukalta
• helppo muunnella halutun näköiseksi
• vaateompelussa käyttäisin tätä koristeompeleena


4. Pykäpisto
• pykäpistolla voidaan koristella kankaan reunaa.
• sitä voidaan käyttää myös kankaan huolitteluun
• vaateompelussa käyttäisin pykäpistoa kankaan reunan huolitteluun, esim. villakankaisessa jakussa

5. Vuoropisto
• voisin käyttää vuoropistoa saumoissa apuompeleena, tai jos tarvitsee ommella jokin
sauma ihan käsin umpeen

6. Aitapisto
• sopii hyvin koristeompeleeksi
• ulkonäköä voi muuttaa vaihtelemalla ompeleen pituutta

7. Jälkipisto

8. Aivipisto
• voi käyttää saumojen ompelemiseen