Silkkikuitu

Silkki kuuluu luonnonkuituihin, alakategoriaan eläinkuidut. Silkki on aikoinaan keksitty Kiinassa, ja Itä-Aasiassa tuotetaan edelleenkin suurin osa silkistä, Kiinassa, Japanissa, Koreassa, Thaimaassa ja Intiassa. Myös Brasiliassa tuotetaan osa silkin 70 000 tonnin vuosituotannosta. Vanhin silkkikangas jota on löydetty, on peräisin 4700 vuoden takaa, mutta arkeologisilla kaivauksilla on todettu että sitä on valmistettu jo 5500 vuotta sitten. Silkin keksimisestä on useita tarinoita Kiinassa, mutta niihin useimpiin liittyy keisari Hoang Tingin vaimo Si Ling Chi jonka kerrotaan keksineen silkin kutomisen nähdessään silkkiperhosen toukan kehräämässä itselleen koteloa. Toisessa tarinassa hänen teekuppiinsa putosi valmis kotelo joka alkoi purkautua lämpimässä juomassa. Kiinalaiset ovat myyneet silkkiä Eurooppaan jo ennen antiikin aikaan, mutta 200-luvulla ennen ajanlaskun alkua avattiin kuuluisa Silkkitie jota pitkin kauppatavaraa kuljetettiin Eurooppaan ja Euroopasta Kiinaan. Intiaan silkki kulkeutui vuonna 300. Kiinalaiset onnistuivat varjelemaan silkin valmistusmenetelmää pitkään ja vasat 1100-luvulla ristiretkeläiset onnistuivat tuomaan taidon Bysantista Sisiliaan. Ranskaan toukkia alettiin tuoda 1400-luvulla.

Silkkiperhosia on noin 180 lajia, joista tunnetuin ja yleisin on mulperiperhonen, joka on saanut nimensä siitä että se syö ainoastaan valkomulperipuun lehtiä. Mulperiperhonen tuottaa puhtaan valkoista silkkisäiettä. Silkinviljelyyn kuuluu mulperipuun viljely, munien tuottaminen ja toukkien kasvattaminen. Yksi perhonen munii noin 500 munaa, jotka säilytetään talven yli ja haudotaan keväällä. Kun toukat kuoriutuvat niitä ruokitaan mulperipuun lehdillä säännöllisesti, kunnes ne ovat täysikasvuisia jolloin ne lopettavat syömisen ja asettuvat oksanhakaan kehräämään silkkiä.

Toukka kehrää 60 tunnin ajan ja sen tuottama raakasilkki koostuu kahdesta valkuaisaineesta, fibroiinista ja serisiinistä. Se erittää näitä aineita alahuulensa kahdesta kehruurauhasesta. Toukka muodostaa säikeistä itselleen 2,5 x 3,5 cm suuruisen kotelon jossa on 2-3 kilometriä yhtenäistä silkkisäiettä. Koteloista parhaat valitaan jatkotuotantoon, jossa ne höyrykäsitellään tai pakastetaan toukan tappamiseksi. Yhteen kiloon raakasilkkiä käytetään 250 – 300 kiloa lehtiä ja noin 10 000 toukkaa! Yhdestä kotelosta saadaan 500–1000 metriä yhtenäistä lankaa, eli grège-lankaa. Näitä lankoja myydään sellaisenaan silkkikangasta valmistaville tehtaille, jossa silkkisäikeiden liima-aine eli serisiini poistetaan vasta valmiista langasta tai kankaasta keittämällä sitä saippualiuoksissa. Tämä lisää silkin kestävyyttä ja pehmeyttä ja keventää sitä.

Silkillä on paljon hyviä ominaisuuksia. Se on joustavaa ja lujaa, mutta tuntuu kuitenkin pehmeältä ja miellyttävältä iholla. Se on myös kevyt materiaali ja sillä on hyvä lämmöneristämiskyky. Silkissä on kaunis kiilto ja se oikenee itsestään. Silkkisäie imee painostaan 30% kosteutta tuntumatta märältä. Se myös neutralisoi hajuja, hylkii likaa ja on paloturvallista. Hiki ja hajusteet voivat kuitenkin aiheuttaa siihen värimuutoksia! Silkki kestää huonosti auringonvaloa sillä siitä haalistuvat värit todella nopeasti, jonka takia silkkivaatteita tulisi säilyttää auringonvalolta suojattuna. Silkin voi pestä 30-asteisessa vedessä hienovaraisesti ja mielellään ilman linkousta. Silkki saattaa kestää hellävaraisen linkouksen, mutta itse en välttämättä ottaisi riskiä, jos pesukoneessa ei ole erikseen silkin pesuun tarkoitettua ohjelmaa. Silkkivaate tulisi kuivattaa ilmavasti tasolla, ei auringonvalossa tai kuivausrummussa. Silkkiä saa silittää maksimissaan 150-asteessa ja silloinkin mieluusti nurjalta puolelta. Silkki kuitenkin yleisesti ottaen siliää helposti. Älä kuitenkaan suihkuta silkille vettä koska se jättää siihen jälkiä!


Silkki on erittäin monikäyttöinen kuitu. Se mielletään useimmiten ylellisyystuotteeksi ja hienoimmat silkkivaatteet ovatkin todella arvokkaita! Silkkiä käytetään useimmiten erilaisissa juhlavaatteissa kuten naisten juhlamekoissa ja miesten solmioissa ja puvuissa. Nykyään silkkejä käytetään myös arkivaatteissa ihan sellaisenaan – esimerkiksi naisten puseroissa tai huiveissa. Sekoitteena silkkiä käytetään paljon esimerkiksi päällysvaatteissa, tuomassa kiiltoa ja lämmöneristystä. Vaatteiden lisäksi silkistä valmistetaan lankoja, mattoja, vuodevaatteita yms.

Silkkejä löytyy useita erilaisia ja sitä voidaan jalostaa eri tavoin ja sekoittaa muiden kuitujen kanssa. Silkin laatu valitaan sen perusteella, minkälaiseen tuotteeseen sitä aiotaan käyttää.

Duchesse silkki on jäykkä, kiiltävä ja sileäpintainen satiinikangas jota käytetään esimerkiksi hääpuvuissa ja iltapuvuissa.

Dupion on palttinasidoksinen silkkikangas jossa on luonteenomaisena piirteenä kankaassa epäsäännöllisiä paksuja kohtia. Sopii hääpukuihin, jakkupukuihin ja kotelopukuihin. Voi olla käsin tai koneella kudottu.

Raakasilkki on palttinasidoksinen himmeästi hohtava kangas jossa kude ja loimi ovat epätasaista lankaa. Kudontaan käytetyssä silkkilangassa on vielä jäljellä serisiinia. Raakasilkki on yleensä käsin kudottu Intiassa.

Tussah eli yksi villisilkkilaaduista. Silkkiä joka on valmistettu luonnossa vapaana elävien silkkiperhosten koteloista, kun perhoset ovat jättäneet kotelot. Kotelot ovat siis rikkoutuneita, eikä kerätty materiaali ole yhtä hienoa kuin yhtäjaksoinen silkkiflamentti. Tussah on viljeltyä silkkiä tummempaa sekä karkeampaa, ja se on kuidultaan epäpuhtaampaa. Hinnaltaan se on kuitenkin edullisempaa.

Erilaisille silkkikankaille löytyy paljon erilaisia kauppanimiä ja silkkilaatujakin on useita erilaisia. Niiden kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, että saa varmasti aitoa silkkiä jos sellaista halua. Varsinkin ulkomailta silkkiä ostaessa voi olla, ettei myyjä aina tiedä tuotteensa aitoudesta tai yrittää myydä sitä silkkinä vaikkei se sitä olisikaan.



Lähteet:

Se on silkkii -blogi

Silkkikauppa.fi

Silkki.info

Wikipedia: Silkki

AMK.fi: tietoa silkistä ja muista kuiduista

Villisilkki