Tyyli on George Sprolesin ja Leslie Burnsin vuoden 1994
määritelmän mukaan tunnusomainen esitystapa, jolle on tyypillistä useat
samankaltaiset osat ja tekijät. Tyyli koskee monia asioita – muotia, taidetta
ja jopa politiikkaa. Esimerkiksi myös Lady Gaga on luonut oman tyylinsä, ja
vaikka tyylit ovatkin usein julkisuuden henkilön luomia, niin niitä eivät muut
aina imitoi. Mielestäni muotitrendien tutkijan Ana Nuutisen määritelmä tyylistä
on hyvä. Hän sanoo että tyyli on valinta, jonka yksilö tekee vallitsevista
muodeista.
Muoti taas on ”tuotteenomainen tyyli tai käyttäytymismalli,
jonka hetkellisesti omaksuu huomattava määrä sosiaalisesta piiristä, sillä se
koetaan yleisesti hyväksyttäväksi tiettyyn aikaan ja paikkaan”. Yleensä kun
puhutaan muodista sillä viitataan pukeutumiseen, mutta myös muiden tuoteryhmien
yhteydessä voidaan puhua muodista. Muoti-ilmiöillä on rajallinen elinikä.
Trendillä tarkoitetaan suuntausta, joka tietyllä tyylillä on
tietyssä ajassa ja paikassa. Perinteinen
muoti trendi on trenditoimistojen tekemä, analysoitua tietoa tulevaisuudesta,
mutta on myös kuluttajien tuottamia trendejä. Vaateteollisuudessa on
elintärkeää tietää mitä kuluttajat haluavat ostaa tulevana sesonkina ja siksi
trendeillä ja niiden ennustamisella on suuri rooli muodissa.
Trenditoimistojen tehtävä on tehdä trendiennusteita, jotka
ennakoivat tulevien sesonkien trendejä. Nämä trendiennusteet julkaistaan ja
esitellään alojen ammattilaisille erilaisissa seminaareissa ja workshopeissa.
Ennusteet auttavat valmistajia, jälleenmyyjiä sekä ostajia tuottamaan ja
hankkimaan muotia, tyylejä ja värejä, jotka ovat suosittuja tulevana sesonkina.
Lady Gaga Bazaar lehdessä.
Muotitrendeissä on kolme yleisesti hyväksyttyä
syntymekanismia. Ne ovat
trickle-down –teoria, trickle-across –teoria ja trickle up –teoria.
Trickle-down –teorian
mukaan innovaatioita tuottavat muotisuunnittelijat ja eliitti. Tämän mallin
mukaan trendit leviävät yhteiskunnassa alaspäin, eliitistä keskiluokkaan.
Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa sitä, että alempi luokka haluaa näyttää samalta
kuin ylempi luokka, joten he kopioivat tyyliä näiltä. Kun alemmat luokat
rupeavat muistuttamaan liikaa yläluokkaa, keksii yläluokka uuden innovaation
erottuakseen alemmista luokista. Tämä on mielestäni havaittavissa nykyään
siinä, että muoti-ilmiöt leviävät helposti esimerkiksi julkkisten kautta.
Esimerkiksi kun Lady Gaga nousi julkisuuteen, hänellä oli todella vaaleat
hiukset ja suorat otsahiukset, ja huomasin töissä että monet nuoret naiset
halusivat samanlaiset hiukset.
Trickle-across
–teorian mukaan innovaatio voi syntyä missä sosioekonomisessa luokassa
tahansa ja levitä vaakasuorasti. Teoria syntyi 1960-luvulla jolloin vaatteiden
massatuotanto ja halpavaatteet kehittyivät, sillä kaikilla yhteiskuntaluokilla
oli tasavertaisempi mahdollisuus hankkia muotia ja kehittää innovaatioita ja
levittää niitä eteenpäin. Nykyään trendit ja muoti-ilmiöt leviävät helposti
sosiaalisessa mediassa. Jos joku nuori on keksinyt hyvän tai hauskan jutun ja
laittaa siitä kuvan esimerkiksi Instagramiin, niin se leviää nopeasti ympäri
maailman.
Trickle-up –
teoriassa innovaatiot syntyvät alemmissa yhteiskuntaluokissa, erityisesti
nuorten keskuudessa, josta ne leviävät ylöspäin. Tämä teoria on kehitetty
1970-luvulla jolloin nuorisomuoti oli tärkeässä osassa kulttuuria. Tästä hyvänä
esimerkkinä on mielestäni juurikin 70-luvulla syntynyt punk-ilmiö, joka
kehittyi nuorten keskuudessa ja nousi sieltä huippumuotiin asti.
Itse en juurikaan seuraa muotia, muutoin kuin että huomaan
joskus että ostan samantyylisiä vaatteita kuin esimerkiksi lempinäyttelijöilläni
ja muusikoilla, eli trickle-down –teoria vaikuttaisi minuun. Mielestäni oli
vaikeaa miettiä mihin kuluttajakategoriaan kuulun, koska olen toisissa asioissa
hyvinkin kiinnostunut siitä mikä on uutta esim. pelikonsolit yms., mutta
vaatteiden ja muodin suhteen en ole yhtä innostunut. Tykkään kyllä pukeutua
tietyllä tapaa muodikkaasti, mutta lähinnä ostopäätökseni perustuvat siihen
mistä itse pidän, enemmän kuin siihen mikä olisi trendikästä juuri sillä
hetkellä. Uskoisin että kuulun itse myöhäiseen enemmistöön ja toisinaan
varhaiseen enemmistöön.
Adam Lambert ja Jensen Ackles ovat molemmat "tyyli-ikoneitani".
Trendeillä, tyyleillä ja tuotteilla on rajallinen elinikä,
eli muodin elinkaari. Tällä elinkaarella on neljä vaihetta esittely-, kasvu-,
hyväksymis- ja taantumisvaihe.
Esittelyvaiheessa
innovaatio esitellään markkinoille ja sitä on saatavilla vain rajallinen määrä.
Tämä vaihe houkuttelee kuluttajakategorioista pienintä eli
innovaattoreita. Kasvuvaiheessa kilpailu alkaa lisääntyä ja innovaatio saa lisää
näkyvyyttä. Jos innovaatio on joku tuote, sen myynti kasvaa rajusti ja voidaan
puhua jo trendistä. Hyväksymisvaiheessa trendi
leviää laajemmalle saavuttaen varhaisen ja lopulta myös myöhäisen enemmistön.
Tämä on elinkaaren pisin vaihe, joka lisää valmistajien välistä kilpailua ja näin
ollen laskee hintoja, jolloin voidaan puhua massatuotannosta. Viimeisessä
vaiheessa, taantumisessa, trendi
poistuu muodista, sen myynti laskee ja viimeiset kappaleet päätyvät
alennusmyyntiin.
Itse en osaa yhtään sanoa mikä voisi olla muodissa vuoden päästä,
en taida tietää edes mikä on tällä hetkellä muotia. :D Mutta jos osaisin
veikata että mikä on vuoden päästä muodissa, siitä olisi paljon hyötyä
työskennellessä vaatetusalalla, koska voisin valmistautua tuleviin trendeihin hankkimalla oikeanlaisia kankaita
ja valmistamalla halutunlaisia tuotteita ja esitellä niitä innovaationa
kuluttajille. Vaatemyyjien olisi varmasti tietää jotain trendien
syntymisprosessista sillä silloin heidän olisi helpompi tarkkailla mitä ihmiset
haluavat ostaa nyt ja mitä he haluavat ostaa vuoden päästä. Näin ollen voisi
tilata oikeita tuotteita myyntiin oikeaan aikaan ja tietäisi milloin laittaa
vaatteet alennukseen. On myös vaatemyyjälle eduksi jos osaa suositella muodista
kiinnostuneelle asiakkaalle jotain innovaatiota ennen kuin se on jo
hyväksymisvaiheessa elinkaartaan.
Lähteet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti