Perehtymistä housuihin

Tyttöystävän vaatekaapista löytyi H&M:n mustat, lahkeistaan alaspäin kapenevat, ”pillifarkut”, joissa on kaareva leikkaussauma takakappaleen yläosassa. Housut koostuvat kuudesta kappaleesta, plus taskut ja vyötärökaitale. Housujen materiaali on 75 % puuvillaa, 23 % polyesteria ja 2 % elastaania, ja ne saa pestä 40 asteessa ja silittää kahdella pisteellä.

Housuissa on kapea, kahdesta kappaleesta koostuva vyötärökaitale jossa on päällitikkaukset ylä- ja alareunassa ja todennäköisesti tukikangas välissä. Alareunan tikkaukset todennäköisesti kiinnittävät vyötärökaitaleen miehustaan. Housuissa on vetoketjuhalkio litsillä ja metallinen vetoketju, sekä nappi. Housujen miehustassa on molemmilla puolilla farkkutaskut, joista oikeassa on farkkutaskuun kuuluva kellotasku. Taskupussit on valmistettu ohuesta puuvillakankaasta. Takana on farkuissa perinteisesti takataskuina käytetyt päällitaskut. Haara- ja sisäsivusaumat ovat katesaumoja. Sivuilla olevat vyölenkit on ommeltu viistoon ja niiden toinen pää on ommeltu sivusauman väliin. Molemmissa lahkeissa on ulkosivussa koristeena näkyvä vetoketju, jonka saa myös halutessaan auki.

Seuraava valintani on Dorothy Perkinsin, Zalandolta bongatut, vähän nilkkapituista lyhyemmät, suorat housut.  Housuissa on edessä kaksi muotolaskosta, yksi kummankin etukappaleen yläreunassa, keskellä. Muotolaskokset on häivytetty vaatteeseen yhdistämällä sen kärki prässättyyn taitteeseen. Housut koostuvat neljästä kappaleesta, plus taskupussit ja vyötärökaitale. Miehustakangas on 76 % polyesteria, 18 % viskoosia ja 6 % elastaania, ja sen saa pestä 40 asteessa.

Housuissa on sivusauman yhteydessä taskut, sekä takana molemmilla puolilla yhden kaitaleen napinläpitaskut. Vyötärökaitale on kapea ja housuissa ei ole vyönlenkkejä. Housujen lahkeet on käännetty ”ulospäin”, muistuttaen hieman päärmettä. Voi olla, että ne on myös tikattu sivusaumasta pysymään näin. Miehustassa on vetoketjuhalkio litsillä, sekä todennäköisesti jonkinlainen piilonappi.

Viimeisenä valitsin Soyaconceptin siniset farkut jotka löytyvät myös Zalandon valikoimista. Näissäkin farkuissa on leikkaussauma takana ja housut koostuvat kuudesta kappaleesta, plus vyötärökaitale ja taskut. Housujen materiaali on 67 % puuvillaa, 19 % polyesteria, 11 % viskoosia ja 3 % elastaania. Farkut saa pestä koneessa 40 asteessa. 

Housuissa on edessä perinteiset farkkutaskut kellotaskuineen. Takana on päällystaskut, joita on laitettu kaksi sisäkkäin, ulkonäöllisistä syistä. Farkuissa on edessä näkyvä napitus ja napituskaitale on viisto, tehden housuihin mielenkiintoisen yksityiskohdan. 

Hameen tuotekortti

Aloitin hameen valmistuksen ottamalla mitat asiakkaastani 29.10 ja samalla täytin hänen kanssaan asiakastietolomakkeen ja juttelemalla millaisen hameen asiakkaani, eli tyttöystäväni haluaisi. Hän toivoi suhteellisen lyhyttä, ”kouluhame” tyyppistä vekkihametta joka olisi ommeltu punaisesta, skottiruutuisesta kankaasta.

30.10. Aloitin hameen työstämisen piirtämällä peruskaavan ja tekemällä kuosittelusuunnitelman. Pääsin myös tekemään itse kuosittelua, jota jatkoin vielä 31.10. Valmistin proton 6.-7.11. ja sovitin sitä 11.11.

Peruskaava ja kuosittelusuunnitelma pienoiskoossa, 1/4.

Peruskaavan piirtämistä.

Kuosittelu.

Proton valmistusta.

Valmis proto.

12.11. Tein sovituksen jälkeiset kuosittelumuutokset, joita ei tullut paljoa, sillä proto istui niin hyvin. Helmaa piti vain pidentää neljä senttiä, jotta sen saisi pikeerattua. Valmistin leikkuukaavan ja kävin ostamassa kankaat. Aloitin kankaiden leikkaamisen ja jatkoin sitä 13.11., jolloin pääsin jo ompelemaan.

Nämä ovat proton leikkuukaavat, mutta ne ovat lähes identtiset varsinaisten leikkuukaavojen  kanssa, ainoa muutos oli että helmaan lisättiin 4 cm. 

Vuorin kuosittelusuunnitelma pienessä koossa, 1/4.

Vuorin kuosittelu.

14.11. Sain ommeltua hameeni siihen vaiheeseen, että pystyin sovittamaan sitä asiakkaalleni. Hame istui hyvin ja pituus oli sopiva. 19.11. Jatkoin hameen valmistusta ja kaavoitin vuorin. Hameen tuli valmistua 20.11., mutta jouduin ompelemaan mm. piilovetoketjun useampaan otteeseen uudelleen. Tämä hidasti työtäni siinä määrin, etten ollut tuolloin valmis, vaan hame jäi vuorin helman päärmettä ja miehustan helman pikeeraamista vaille valmiiksi. Sain hameen lopulta valmiiksi 4.12., sillä olin välissä reissussa Lontoossa ja kipeänä.

Uskoisin, että seuraavaa asiakastyötä, eli housuja, valmistaessa saan aikataulutuksen toimimaan paremmin. Esimerkiksi kaavojen piirtämiseen ei varmaan mene enää niin paljoa aikaa, kuin mitä hametta piirtäessä meni.

Hameen työjärjestys

1. Kiinnitä tukikankaat kaarrokekappaleisiin ja vetoketju halkioon.
2. Ompele kaarrokekappaleet kiinni toisiinsa sivusaumoista.
3. Ompele sitten kaarrokekappaleet yhteen yläreunasta. Muista laittaa hakit, jotta saat kappaleet kohdistettua oikein!
4. Silitä myötälaskokset tarkasti hakkien mukaan miehustakappaleeseen. Ompele apuommel yläreunaan pitämään laskokset paikoillaan.
5. Ompele oikea sivusauma.
6. Ompele kaarroke kiinni miehustaan, oikeat puolet vastakkain. Ompele kiinni vain kaarrokkeen etukappaleesta!
7. Ompele vasen sivusauma vetoketjuhalkioon asti.
8. Huolittele saumavarat ja silitä ne auki. Huolittele myös helma.
9. Ompele piilovetoketju kiinni hameeseen. Taita yläreunaan jäävä ”ylimääräinen” vetoketju kaarrokkeen mukana alas ja ompele nurjalta puolelta.
10. Valmista vuori ja ompele vuori kiinni hameeseen.
11. Ompele vuorin ja miehustan saumavarat yhteen.
12. Pikeeraa helma. Tarkista helman pituus.
13. Huolittele vuorin helma ja tarkista sen pituus suhteessa miehustan helmaan. Ompele vuorin helmaan päärme.
14. Silitä!

Hoito-ohje:

Päällikangas:

63 % polyesteri

34 % viskoosi

3 % elastaani

Vuorikangas:

75 % triasetaatti

25 % polyesteri

Skottiruutuisen päällikankaan saisi pestä 40-asteessa, mutta koska vuorikankaan pesu on sallittu vain 30-asteessa, suosittelisin hameen pesulämpötilaksi 30-astetta. Molempien kankaiden pesuohjeissa kehotetaan valitsemaan ohjelma jonka mekaaninen vaikutus on pienempi. Kumpaakaan kangasta ei saa valkaista, tai rumpukuivata. Molempien kankaiden kemiallinen pesu on sallittu ja ne on silitettävä maksimissaan 110-asteessa.

Kustannuslaskelma:

Päällikangas 17,90 e/m

Määrä 1,8 metriä, hinta 32,22 e

Vuorikangas 5,40 e/m

Määrä 1 m

Langat

Piilovetoketju

Tukikangas

Työtuntimäärä 60 h

Tuntipalkka 30 e/h

Vuorikankaat

Tukikankaan tehtävänä on vahvistaa ja nimensä mukaisesti tukea heikkoja kohtia vaatteessa ja estää reunojen ja kappaleiden venymistä. Lisäksi tukikangasta voidaan käyttää antamaan vaatteelle ryhtiä ja helpottamaan kankaan käsittelyä. Esimerkiksi hameessa tukikangasta on hyvä käyttää vyötärökaitaleen tai kaarrokkeen tukemiseen – se antaa tarvittavaa ryhtiä vyötärökaitaleelle ja pitää sen paremmin muodossaan. Tukikangasta voi hameessa myös käyttää vetoketjun halkiossa erityisesti jos kangas on venyvää. Myös takahalkiot ja taskunsuut on hyvä tukea, samoin kuin kaarevat saumat, esim. leikkaussaumat.

Kiinnitettäviä tukikankaita on muutamia erilaisia – kangaspohjaisia, kuitukangaspohjaisia ja neulospohjaisia. Tukikankaassa voi olla myös erilaisia liima-aineita – kalvomainen kiiinnite, sirotekiinnite, pistekiinnite ja verkkokiinnite. Lisäksi on olemassa tukikankaita joita ei kiinnitetä – villaliina, raaveliina, organza ja tylli. Kahta ensimmäistä käytetään lähinnä takeissa ja miesten puvuissa.

Tukikangas valitaan aina huolellisesti käyttötarkoituksen mukaan. Huomioitavia seikkoja ovat muun muassa:

• päällyskankaan paksuus; paksu kangas vaatii vahvemman tukikankaan
• kankaan väri; valkoiseen tukikankaaseen ei kannata laittaa mustaa tai harmaata tukikangasta
• jos päällyskangas kestää vesipesua, tulee myös tukikankaan kestää sitä 
• tukikangas tulee valita niin, että siinä oleva liima-aine sulaa sellaisessa lämpötilassa että päällyskangas kestää sen
• jos tuettava kangas on venyvää, tulisi myös tukikankaan olla venyvää

Tukikankaan kiinnittymistä olisi aina hyvä kokeilla ensin koetilkulle – näin vältytään mahdollisilta vahingoilta. Tukikankaiden kiinnityslämpötila on noin 120–150 astetta, mutta kuten yllä on mainittu, tulee ottaa huomioon kangas johon tukikangas kiinnitetään sekä se, että tukikankaita ja liima-aineita on erilaisia. Lämpötilan kanssa kannattaa olla muutenkin tarkkana, sillä jos lämpötila on liian matala, ei liima sula eikä tukikangas kiinnity. Jos lämpötila on taas liian korkea, liima-aine muuttuu juoksevaksi ja valuu läpi tukikankaasta ja päällyskankaasta.

Sopiva kiinnitysaika tukikankaalle on noin 8-10 sekuntia, mutta tämäkin voi vaihdella materiaalien ja esimerkiksi prässin tehokkuuden mukaan. Kappaleiden tulisi antaa levetä tukikankaiden kiinnittymisen jälkeen mieluiten yön yli, sillä tukikankaat kiinnittyvät lopullisesti vasta jopa tuntien päästä.

Vuori parantaa vaatteen laskeutuvuutta, mutta antaa sille myös ryhtiä ja estää sen venymistä. Jos käytettävä kangas on ohutta, vuori ehkäisee läpinäkyvyyttä. Vuori eristää myös lämpöä ja suojaa vaatetta sisältä hankaukselta ja esimerkiksi hikoilulta. Vuori helpottaa myös vaatteen pukemista päälle – useimmat vuorimateriaalit ovatkin melko liukkaita tästä syystä! Tämän kaiken lisäksi vuori helpottaa ompelijan työtä koska sillä voidaan korvata reunojen muotokaitaleita ja vuoritettu vaate vaikuttaa heti paljon huolitellummalta kuin ei-vuoritettu tuote.

Vuorikankaita on useita erilaisia eri tarkoituksiin ja niitä valmistetaan erilaisista materiaaleista. Yleisimpiä materiaaleja ovat viskoosi, asetaatti, polyamidi ja polyesteri. Yleisesti ottaen vuorikankaat ovat liukkaita ja ohuita jotta ne helpottavat vaatteen päälle pukemista. Vuorikangas voi olla myös esimerkiksi paksumpaa tikkivuorta jonka tehtävänä on eristää lämpöä. Vuorikangas voi olla myös joustavaa, mikäli sitä käytetään neulostuotteeseen.

Kun ommellaan hameeseen vuoria, tulee ottaa huomioon hameen rakenne ja miten vuori kiinnitetään hameeseen. Vuori voi olla samanlainen kuin miehusta, mutta usein on kannattavaa tehdä yksinkertaisempi vuori. Esimerkiksi vekkihameessa vuoriin ei kannata lähteä välttämättä tekemään laskoksia vaan fiksumpaa on tehdä yksinkertainen vuori jota on kellotettu. Hameen vuori on yleensä noin 2 cm lyhyempi kuin miehusta.

// Tehtävä 3 puuttuu vielä, täydennän merkintää myöhemmin!

Hamesanastoa

● Midi

Ei mini eikä maksi, helma sijoittuu johonkin polven alle. Muodissa 80-luvulla.

● Vekkihame

Vekkihameessa on useita laskoksia. Voi olla myötä- tai esim. lautalaskoksia. Pituus on yleensä maksimissaan polveen asti, toimii parhaiten vähän lyhyemmissä malleissa. Ns. Kouluhame.

● Kellohame

Kellohameessa on nimensä mukaan voimakkaasti kellotettu helma! Usein kellohameissa on korkea vyötärö. Kuuluu osana pin-up tyyliin, sillä kellohameet olivat muodissa 50-luvulla, erityisesti erilaisilla pallokuoseilla. 

● Golfhame

Golfhameita voi olla erilaisia mutta yhtenäinen tekijä niillä on se, että hameessa tulee voida liikkua helposti, jotta golfaaminen onnistuu. Yleensä hameet ovat lyhyitä ja/tai niissä on halkioita tai laskoksia, esimerkiksi vastalaskos oli melko yleinen.

● Maksihame

Pitkä hame, nilkkaan asti. Maksihameita näkee tällä hetkellä todella paljon, eli ovat muodissa juuri nyt. Viimeksi maksihameet olivat muotia 70-luvulla.

  

● Kiltti

Skotlantilaiseen miesten kansallispukuun kuuluva laskostettu hameen kaltainen vaate. Kiltti on polvipituinen ja siihen käytettävä kangas, eli tartaani, on usein sininen, punainen tai vihreä pohjaväriltään. Ruutukuviot kuuluvat myös oleellisena osana kiltteihin – siksi puhutaankin skottiruuduista.

● Kynähame

Klassinen, alaspäin kapeneva ja vartaloa myötäilevä hame jossa on useimmiten halkio takana helpottamassa liikkumista hameessa. Kynähame on ns. klassikko, joten se on oikeastaan aina muodissa. Usein nähty käytettävän toimistotyötä tekevien naisten päälle, tyypillisin esimerkki sihteeri.

● Kietaisuhame

Vähän samantyyppinen vaate kuin saronki. Liinamainen vaate, joka on helppo sitoa hameeksi vyötärölle. Kietaisuhameet on yleensä valmistettu kevyistä kankaista. Erona saronkiin on se, että kietaisuhameessa on kankaan toisessa reunassa ”vyö” jonka avulla sen saa solmittua vyötärölle. Kietaisuhameita käytetään usein kesällä rantavaatteena.

● Kaistalehame

Koostuu nimensä mukaisesti useista pitkittäisistä kaistaleista, usein leventyen helmaa kohti. Helma saattaa olla myös hieman kellotettu.

● Saronki

Sarong. Pitkä, putkimainen tai suorakaiteen muotoinen kangas jota käytetään hamemaisena vaatteena sitomalla se eri tavoin päälle. Kangas on yleensä värikäs ja kuvioinnin aiheet voivat vaihdella eläin- tai kasviaiheisina tai ne on voitu värjätä solmuvärjäyksellä. Saronkia käytetään erityisesti Kaakkois- ja Etelä-Aasiassa, Arabian niemimaalla, Afrikan sarvessa ja Tyynenmeren saarilla. Sieltä se onkin levinnyt myös länsimaihin – rantavaatteeksi lähinnä.

● Tutu

Yleensä naisbalettitanssijoiden käyttämä tyllistä tehty hame. Se voi olla pohjepituinen kellomainen hame tai melkein vaakasuoraan vyötäröltä lähtevä monikerroksinen usein kovikerenkailla vahvistettu harsoröyhelö. Ensimmäisen kerran tutuja on nähty 1800-luvulla jolloin ballerinan peruspuvusta tuli sen näköinen kuin me tunnemme sen nykyään. Tutu on esiintymisvaate ja sitä ei käytetä harjoituksissa.

● Salsahame

Salsahameella viitataan usein alaspäin levenevään hameeseen joka koostuu useista kaistaleista. Hameessa on siis paljon poikittaisia leikkaussaumoja, ja jokainen kappale on rypytetty, niin että syntyy ”röyhelöinen” vaikutelma joka levenee helmaa kohti. Joskus kappaleiden väliin laitetaan koristeeksi tere esimerkiksi pitsinauhasta tai sitten leveämpi pala käytettävää kangasta. Salsahameita voi olla eripituisia mutta yleisin malli salsahameissa on pitkä, melkein maksimitta. Salsahameita käytetään nimensä mukaisesti paljon salsatanssin pyörteissä, mutta ihan arkikäyttöhameissakin näkee salsahamemallia.

● Housuhame

Näyttää hameelta, mutta onkin housut. Lahkeet on tehty tarkoituksella niin leveiksi, että ne näyttävät hameen helmalta. 90-luvulla oli suosiossa myös housuhamemalli, jossa housuihin oli ommeltu tai muutoin kiinnitetty yleensä mini-hame mittainen hame, niin että näytti siltä että olisi pukenut hameen ja sen alle housut. Leveälahkeiset housuhameet ovat mukava vaate kesäkeleillä.

● Minihame

Minihame, eli lyhyt hame. Hameen helma on yleensä reilusti polvien yläpuolella. Minihameet olivat erityisesti muodissa 60-luvulla. Tähän vaikutti se, että henkilö nimeltä Mary Quant piti Lontoossa vaatekauppaa, jossa hän myi suunnittelemiaan vaatteita ja 50-luvun lopulla hän alkoi kokeilla lyhyempiä hameita, ja 1965 hän päätyi minihameeseen. Muoti-ilmiö levisi Maryn kaupan keskeisen sijainnin vuoksi ja monet julkisuuden henkilöt esiintyivätkin pian minihameissa aiheuttaen paheksuntaa aikanaan. Minihame on ollut enemmän ja vähemmän suosittu keksimisestään lähtien mutta eniten niitä on nähty 60- ja 80-luvuilla.

● Tulppaanihame 

● Puolikello

● Pallohame

Hameen kuosittelu

Saimme tehtäväksemme tehdä muutamia kuositteluharjoituksia hameelle, sillä olemme koulussa tällä hetkellä valmistamassa ensimmäistä hamettamme. Itse olen ompelemassa vekkihametta tyttöystävälleni ja jouduin tekemään peruskaavaan jonkin verran kuositteluja. Oli kuitenkin hyvä harjoitella kuosittelua näin muuten, sillä minun hameeseeni ei tule esimerkiksi taskuja ollenkaan.

Kuosittelu aloitetaan tekemällä kuosittelusuunnitelma. Kuosittelusuunittelma tehdään peruskaavasta otettuun kopioon. Kuosittelusuunnitelmaan merkitään kaikki muutokset mitä aiotaan tehdä. Esimerkiksi jos hametta halutaan lyhentää, merkitään kuosittelusuunnitelmaan kohta johon hame lyhennetään ja yli jäävä osa merkitään poikkiviivalla. Jos tehdään kellotusta, kuosittelusuunnitelmaan merkitään mistä kohtaa kaava leikataan auki ja paljonko väliin lisätään. On myös tärkeää kirjoittaa ylös kuosittelusuunnitelmaan kaikki mitat - miten paljon vyötäröä on alennettu, kuinka paljon on viistotettu yms.

Kun kuosittelusuunnitelma on valmis, voidaan tehdä varsinainen kuosittelu. Leikataan kaava kuosittelusuunnitelman mukaisesti auki ja liimataan uudelle paperille suunnitelman mukaisesti aseteltuna. Esim. kaarroketta tehdessä muotolaskokset poistetaan ja kappaleet asetetaan vastakkain niin että muotolaskos häviää ja syntyy kaarroke. Kun kuosittelu on valmis voidaan se jäljentää kaavapaperille johon lisätään saumavarat. Näitä lopullisia kaavoja kutsutaan leikkauskaavoiksi, koska niiden perusteella voidaan leikata oikeasta kankaasta tarvittavat kappaleet.

Kuosittelutehtävä 1.

Kuosittele 10 cm polven ylle ulottuva hame, jonka vyötäröä on madallettu 4,5 cm.
Lisää sivuihin 1,5 cm sekä KE­saumaan ja KT­saumaan 1 cm viistotusta. Kuosittele
hameeseen taskut sivusauman yhteyteen sekä helmahalkio.

Yllä kuosittelusuunnitelma, jossa on ohjeen mukaan madallettu vyötäröä ja lyhennetty helmaa. Helman pituudesta en ole varma onko sitä lyhennetty tarpeeksi, mutta asiakkaalle tehtäessä helman pituuden voisi vielä tarkistaa esim. protoa sovittaessa. KE ja KTsaumoihin on lisätty 1 cm viistotusta ja sivuihin lisätty tasaisesti 1,5 cm. Helmahalkion kuosittelusta en ollut varma, sillä en ole sellaista ennen tehnyt enkä löytänyt siihen mitään ohjeita, mutta toivottavasti meni edes sinne päin... :D

Valmis kuosittelu. 

Kuosittelutehtävä 2. 

Kuosittele 15 cm polven alle ulottuva hame, johon lisätty yhteensä 20 cm kellotusta.

Kuosittele hameeseen myös kaarroke sekä jonkinlaiset taskut.

Kuosittelusuunnitelma. Hameeseen tuli lisätä yhteensä 20 cm kellotusta. Koska kuosittelusuunnitelmat tehdään melkein aina puolikkaille, jaoin 20 cm neljällä jotta saisin tietää paljon yhteen puolikkaaseen tulee lisätä kellotusta. 20 jaettuna neljällä on 5, joten jokaiseen puolikkaaseen tulee lisätä 5 cm kellotusta, tarkoittaen sitä että jos leikkaan yhden puolikkaan kahdesta kohtaa auki, tulee kumpaankin aukileikkaukseen lisätä 2,5 cm kellotusta. Hameeseen tuli kuositella kaarroke jolloin se poistaa siitä muotolaskokset. 

Valmis kuosittelu.

Neulat ja langat

1. Neulan lankaura ohjaa nimensä mukaisesti ylälankaa. Se löytyy neulansilmän yläpuolelta ja kun neula asetetaan lukkotikkikoneeseen niin lankaura jää vasemmalle puolelle.

2. Lukkotikkikoneessa neula asetetaan niin, että neulansilmä sivulle päin – kuten lankaurakin. Ylisyrjäyskoneessa neulansilmä jää kohti ompelijaa. Tarkistetaan että neulan kanta on kunnolla sille tarkoitetussa kolossa.

3. Neulan ehjyyden voi näppärästi tarkistaa kokeilemalla sen kärkeä kevyesti vasten kynnen pintaa. Jos neulasta jää jälki kynteen, neula on rikkinäinen. Rikkinäinen neula voi aiheuttaa paljon ongelmia ommellessa – se voi tehdä reikiä kankaaseen, aiheuttaa epäsäännöllistä ja huonoa tikkiä tai esimerkiksi katkoa ylälankaa.

4. SUK tarkoittaa pallokärkineulaa. Pallokärkineulan kärki on pyöristetty, sitä käytetään neulosten ompelussa. Numero 80 tarkoittaa neulan paksuutta, mitä isompi numero sitä paksumpi neula.  134 puolestaan tarkoittaa sitä, että minkä malliseen ompelukoneeseen se sopii, eli tässä tapauksessa kyseessä on lukkotikkikone.

5. Filamenttilangat ovat jatkuvista kuiduista valmistettuja lankoja. Filamentin kehrää joko silkkiperhosen toukka tai se tehdään teollisessa prosessissa. Monofilamenttilanka koostuu yhdestä ainoasta filamentista ja multiflamenttilanka muodostuu useammasta jatkuvasta filamentista, ja se voi olla kierteinen tai kierteetön.

6. Puolia voi olla hieman erinäköisiä riippuen siitä mihin ompelukoneeseen se on tarkoitettu. Pääsääntöisesti ne ovat suhteellisen samannäköisiä, ehkä hieman erikokoisia. Puolat voi olla valmistettu muovista tai metallista.

7. Kreppilankaa voidaan käyttää todella joustavien materiaalien ompeluun, kun halutaan ommelta joka ei hankaa, esimerkiksi uimapuvuissa. Lisäksi löytyy erilaisia lankoja koristetikkauksia varten, nahan ja farkun ompelua varten, huolittelua varten ja koristekirjailuja varten.

8. Langan valmistustapa riippuu siitä mistä materiaalista lankaa ollaan tekemässä. Synteettiset langat valmistetaan tehtaassa jossa valmistetaan erilaisista kemikaaleista massaa joka voidaan puristaa kuiduiksi. Synteettisiä lankoja on helppo tehdä erilaisia ja vaihtaa niiden ominaisuuksia. Synteettisiä kuituja sekoitetaan usein luonnonkuitujen kanssa parantamaan niiden ominaisuuksia. Luonnonkuiduista langan valmistaminen menee materiaalista riippumatta kutakuinkin samalla tavalla – toki joitain kuitukohtaisia poikkeuksia on. Kuidut irrotetaan, puhdistetaan, kuivatetaan, rikotaan, karstataan ja sitten mahdollisesti värjätään. Tämän jälkeen kuidut kehrätään langaksi. Tässä prosessissa kuitua venytetään ja kierretään sen mukaan miten paksua tai ohutta lankaa halutaan.


9. Vääränlainen neula voi aiheuttaa paljon ongelmia ommellessa. Se voi tehdä reikiä kankaaseen ja jos se ei ole tarpeeksi vahva kankaan ompeluun niin neula voi hajota. Esimerkiksi jos yrittäisi ommella nahkaa pallokärkineulalla, joka on tarkoitettu neuloksen ompeluun, lopputulos olisi varmasti huono. Oikeanlainen lanka on tärkeää kun ajatellaan tuotteen saumojen kestävyyttä ja tuotteen käyttömukavuutta. Kukaan ei halua ihonmyötäisiä vaatteita joissa on käytetty paksua ja karkeampaa tikkauslankaa saumoissa.

Silkkikuitu

Silkki kuuluu luonnonkuituihin, alakategoriaan eläinkuidut. Silkki on aikoinaan keksitty Kiinassa, ja Itä-Aasiassa tuotetaan edelleenkin suurin osa silkistä, Kiinassa, Japanissa, Koreassa, Thaimaassa ja Intiassa. Myös Brasiliassa tuotetaan osa silkin 70 000 tonnin vuosituotannosta. Vanhin silkkikangas jota on löydetty, on peräisin 4700 vuoden takaa, mutta arkeologisilla kaivauksilla on todettu että sitä on valmistettu jo 5500 vuotta sitten. Silkin keksimisestä on useita tarinoita Kiinassa, mutta niihin useimpiin liittyy keisari Hoang Tingin vaimo Si Ling Chi jonka kerrotaan keksineen silkin kutomisen nähdessään silkkiperhosen toukan kehräämässä itselleen koteloa. Toisessa tarinassa hänen teekuppiinsa putosi valmis kotelo joka alkoi purkautua lämpimässä juomassa. Kiinalaiset ovat myyneet silkkiä Eurooppaan jo ennen antiikin aikaan, mutta 200-luvulla ennen ajanlaskun alkua avattiin kuuluisa Silkkitie jota pitkin kauppatavaraa kuljetettiin Eurooppaan ja Euroopasta Kiinaan. Intiaan silkki kulkeutui vuonna 300. Kiinalaiset onnistuivat varjelemaan silkin valmistusmenetelmää pitkään ja vasat 1100-luvulla ristiretkeläiset onnistuivat tuomaan taidon Bysantista Sisiliaan. Ranskaan toukkia alettiin tuoda 1400-luvulla.

Silkkiperhosia on noin 180 lajia, joista tunnetuin ja yleisin on mulperiperhonen, joka on saanut nimensä siitä että se syö ainoastaan valkomulperipuun lehtiä. Mulperiperhonen tuottaa puhtaan valkoista silkkisäiettä. Silkinviljelyyn kuuluu mulperipuun viljely, munien tuottaminen ja toukkien kasvattaminen. Yksi perhonen munii noin 500 munaa, jotka säilytetään talven yli ja haudotaan keväällä. Kun toukat kuoriutuvat niitä ruokitaan mulperipuun lehdillä säännöllisesti, kunnes ne ovat täysikasvuisia jolloin ne lopettavat syömisen ja asettuvat oksanhakaan kehräämään silkkiä.

Toukka kehrää 60 tunnin ajan ja sen tuottama raakasilkki koostuu kahdesta valkuaisaineesta, fibroiinista ja serisiinistä. Se erittää näitä aineita alahuulensa kahdesta kehruurauhasesta. Toukka muodostaa säikeistä itselleen 2,5 x 3,5 cm suuruisen kotelon jossa on 2-3 kilometriä yhtenäistä silkkisäiettä. Koteloista parhaat valitaan jatkotuotantoon, jossa ne höyrykäsitellään tai pakastetaan toukan tappamiseksi. Yhteen kiloon raakasilkkiä käytetään 250 – 300 kiloa lehtiä ja noin 10 000 toukkaa! Yhdestä kotelosta saadaan 500–1000 metriä yhtenäistä lankaa, eli grège-lankaa. Näitä lankoja myydään sellaisenaan silkkikangasta valmistaville tehtaille, jossa silkkisäikeiden liima-aine eli serisiini poistetaan vasta valmiista langasta tai kankaasta keittämällä sitä saippualiuoksissa. Tämä lisää silkin kestävyyttä ja pehmeyttä ja keventää sitä.

Silkillä on paljon hyviä ominaisuuksia. Se on joustavaa ja lujaa, mutta tuntuu kuitenkin pehmeältä ja miellyttävältä iholla. Se on myös kevyt materiaali ja sillä on hyvä lämmöneristämiskyky. Silkissä on kaunis kiilto ja se oikenee itsestään. Silkkisäie imee painostaan 30% kosteutta tuntumatta märältä. Se myös neutralisoi hajuja, hylkii likaa ja on paloturvallista. Hiki ja hajusteet voivat kuitenkin aiheuttaa siihen värimuutoksia! Silkki kestää huonosti auringonvaloa sillä siitä haalistuvat värit todella nopeasti, jonka takia silkkivaatteita tulisi säilyttää auringonvalolta suojattuna. Silkin voi pestä 30-asteisessa vedessä hienovaraisesti ja mielellään ilman linkousta. Silkki saattaa kestää hellävaraisen linkouksen, mutta itse en välttämättä ottaisi riskiä, jos pesukoneessa ei ole erikseen silkin pesuun tarkoitettua ohjelmaa. Silkkivaate tulisi kuivattaa ilmavasti tasolla, ei auringonvalossa tai kuivausrummussa. Silkkiä saa silittää maksimissaan 150-asteessa ja silloinkin mieluusti nurjalta puolelta. Silkki kuitenkin yleisesti ottaen siliää helposti. Älä kuitenkaan suihkuta silkille vettä koska se jättää siihen jälkiä!


Silkki on erittäin monikäyttöinen kuitu. Se mielletään useimmiten ylellisyystuotteeksi ja hienoimmat silkkivaatteet ovatkin todella arvokkaita! Silkkiä käytetään useimmiten erilaisissa juhlavaatteissa kuten naisten juhlamekoissa ja miesten solmioissa ja puvuissa. Nykyään silkkejä käytetään myös arkivaatteissa ihan sellaisenaan – esimerkiksi naisten puseroissa tai huiveissa. Sekoitteena silkkiä käytetään paljon esimerkiksi päällysvaatteissa, tuomassa kiiltoa ja lämmöneristystä. Vaatteiden lisäksi silkistä valmistetaan lankoja, mattoja, vuodevaatteita yms.

Silkkejä löytyy useita erilaisia ja sitä voidaan jalostaa eri tavoin ja sekoittaa muiden kuitujen kanssa. Silkin laatu valitaan sen perusteella, minkälaiseen tuotteeseen sitä aiotaan käyttää.

Duchesse silkki on jäykkä, kiiltävä ja sileäpintainen satiinikangas jota käytetään esimerkiksi hääpuvuissa ja iltapuvuissa.

Dupion on palttinasidoksinen silkkikangas jossa on luonteenomaisena piirteenä kankaassa epäsäännöllisiä paksuja kohtia. Sopii hääpukuihin, jakkupukuihin ja kotelopukuihin. Voi olla käsin tai koneella kudottu.

Raakasilkki on palttinasidoksinen himmeästi hohtava kangas jossa kude ja loimi ovat epätasaista lankaa. Kudontaan käytetyssä silkkilangassa on vielä jäljellä serisiinia. Raakasilkki on yleensä käsin kudottu Intiassa.

Tussah eli yksi villisilkkilaaduista. Silkkiä joka on valmistettu luonnossa vapaana elävien silkkiperhosten koteloista, kun perhoset ovat jättäneet kotelot. Kotelot ovat siis rikkoutuneita, eikä kerätty materiaali ole yhtä hienoa kuin yhtäjaksoinen silkkiflamentti. Tussah on viljeltyä silkkiä tummempaa sekä karkeampaa, ja se on kuidultaan epäpuhtaampaa. Hinnaltaan se on kuitenkin edullisempaa.

Erilaisille silkkikankaille löytyy paljon erilaisia kauppanimiä ja silkkilaatujakin on useita erilaisia. Niiden kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, että saa varmasti aitoa silkkiä jos sellaista halua. Varsinkin ulkomailta silkkiä ostaessa voi olla, ettei myyjä aina tiedä tuotteensa aitoudesta tai yrittää myydä sitä silkkinä vaikkei se sitä olisikaan.



Lähteet:

Se on silkkii -blogi

Silkkikauppa.fi

Silkki.info

Wikipedia: Silkki

AMK.fi: tietoa silkistä ja muista kuiduista

Villisilkki

Käsinpistot vaateompelussa

Tehtävänä oli tutustua erilaisiin käsinpistoihin mitä voi käyttää myös vaateompelussa. Huomasin näitä tehdessäni ettei minusta ainakaan tulisi kauhean taitavaa käsinompelijaa - tikin pitäminen tasaisena oli mielestäni todella haastavaa. Kädenjälkeni ei ole kovin tasaista, mutta harjoitus tekisi varmasti mestarin...




1. Etupisto
• helpoin ja vanhin pisto
• pistot ovat molemmilla puolella samannäköisiä.
• pistot ovat samanpituisia
• vaateompelussa etupistoa voidaan käyttää harsimisessa

2. Tikkipisto
• näyttää konetikkaukselta
• muodostaa yhtenäisen viivan
• voidaan käyttää vaateompelussa kun jokin sauma täytyy ommella käsin


3. Ketjupisto
• pyöreä ja pullea pisto joka näyttää virkatulta ketjusilmukalta
• helppo muunnella halutun näköiseksi
• vaateompelussa käyttäisin tätä koristeompeleena


4. Pykäpisto
• pykäpistolla voidaan koristella kankaan reunaa.
• sitä voidaan käyttää myös kankaan huolitteluun
• vaateompelussa käyttäisin pykäpistoa kankaan reunan huolitteluun, esim. villakankaisessa jakussa

5. Vuoropisto
• voisin käyttää vuoropistoa saumoissa apuompeleena, tai jos tarvitsee ommella jokin
sauma ihan käsin umpeen

6. Aitapisto
• sopii hyvin koristeompeleeksi
• ulkonäköä voi muuttaa vaihtelemalla ompeleen pituutta

7. Jälkipisto

8. Aivipisto
• voi käyttää saumojen ompelemiseen

Hameisiin perehtymistä

Kyseessä on H&M:n kimalteleva, petroolin värinen, lyhyt hame. Se on valmistettu 83% polyesterista ja 17% metalloiduista kuiduista. Hame ulottuu noin hieman yli puolen reiden ja se levenee alaspäin, ollen hieman kellomainen. Hameessa on kapea vyötärökaitale jonka ansiosta hame istuu hyvin vyötärölle. Vyötärökaitaleessa on todennäköisesti sisällä tukikangas. Hameessa on toisessa sivusaumassa piilovetoketju jonka ansiosta hameen saa päälle. Hameen miehusta koostuu kahdesta kappaleesta ja siinä on vuori. Uskoisin että hameen helmassa on päärme.

Toinen valintani on myös H&M:n valikoimista, polvipituinen, musta ja aika klassinen kynähame. Se on valmistettu 34% polyesterista, 5% elastaanista ja 61% puuvillasta. Uskoisin että tässä hameessa on tehty muotokaitaleella vahvistettu vyötärö, tai sitten vyötärökaitale joka tyylisyistä jatku etukappaleen miehustalle. Hameen miehustassa on edessä kaksi leikkaussaumaa ja poikittaiset muotolaskokset lähellä vyötäröä. Miehusta koostuu neljästä tai viidestä kappaleesta, sanoisin kuitenkin että viidestä kappaleesta, koska KT on todennäköisesti sauma. Hameessa on sivusaumoissa taskut ja siinä on takana piilovetoketju helpottamassa päälle pukemista. Siinä on takana helmahalkio, joka mahdollistaa liikkumisen muutoin tyköistuvassa hameessa. Hameessa on vuori joka on samanlainen kuin miehusta. Helmassa on päärme. 

Viimeinen valitsemani hame on Nelly.comista, ONLY:n lyhyt tyllihame joka on valmistettu 100% polyesterista. Siinä on joustamaton vyötärökaitale, jossa on painonapit sivussa, jotta hameen saa puettua päälle. Hameessa on useampi kerros tylliä joka on runsaasti poimutettu. Jokaisen tyllikerroksen helma on epäsymmetrisesti leikattu ja niiden pituus vaihtelee. Alimpana on vuorikankaasta tehty alushame jotta hame ei ole läpinäkyvä. Alushameen miehusta koostuu todennäköisesti kahdesta kappaleesta ja siinä on helmassa päärme. Tyllistä valmistetut miehustat koostuvat yhdestä kappaleesta.

Vaatetusalan ammattisanastoa

Lukkotikkikoneella saa ommeltua suoraa tikkiä ja sitä käytetään lähinnä joustamattomien kankaiden ompelemiseen. Tikin pituutta on mahdollista säädellä, samoin kuin ompelunopeutta. 

Ylisyrjäyskoneella on helppo ommella esimerkiksi neulostuotteita käyttäen nelilankaista yliluottelutikkiä. Sillä voi myös huolitella saumavaroja. Ylisyrjäyskoneessa on kaksi neulaa ja ylä- ja alasiepparilanka. Tarvittaessa voidaan käyttää vain yhtä neulalankaa.

Tasosaumakoneella voi ommella neulostuotteisiin helmoja. Sillä voi myös vahvistaa saumoja tai käyttää koristeompeleena.

Sukkula löytyy ompelukoneen pistolevyn alta. Sukkulaan asetetaan puolakotelo. 

Sieppari on liikkuva osa joka ohjaa lankaa, suurentaa ylälangasta muodostuneen silmukan ja kuljettaa sen puolan ympäri, siepaten samalla alalangan. 

Syötöllä tarkoitetaan tapaa jolla kangas liikkuu eteenpäin ommeltaessa. Alasyöttökoneissa kangas liikkuu pistolevyn syöttölevyjen avulla eteenpäin. Neulasyöttökoneissa kangasta liikuttaa syöttölevyjen lisäksi neulatanko. Kolmisyöttökoneessa kangasta kuljettavat alasyöttö, neulatanko ja paininjalka. 

 Nivelpaininjalka on se niin sanottu ”tavallinen” paininjalka, joka mukautuu nivelensä avulla kankaan paksuuseroihin. Vetoketjupaininjalkaa käytetään nimensä mukaisesti vetoketjuja ommellessa, sillä siinä jalat ovat kapeat jolloin päästään hyvin lähelle vetoketjua. Vetoketju paininjalka voi olla myös toispuoleinen.  Kiinteää paininjalkaa käytetään tasaisten pintojen ompeluun ja se on jäykkä ja taipumaton.

Olen kohdannut ommellessani muutamia ongelmia. Niistä yleisin on ollut se, että lanka ”hyppää” pois neulansilmästä. Ratkaisu tähän on yleensä se, että ylälanka on liian kireällä ja puristuslevyjä pitää löysätä. Myös rikkinäinen neula voi aiheuttaa tätä ongelmaa. Olen myös törnmännyt epäsäännöllinen tikkiin, jolloin usein ongelmana on se, että kone on langoitettu väärin, eli se on esimerkiksi tippunut jostain langanohjaimesta. Syynä voi olla myös lankojen vääränlainen kiristyssuhde tai jopa likainen puolakotelo!

Pussisauma eli edestakaissauma. Kappaleiden nurjat puolet asetetaan vastakkain reunat tasan ja ommellaan yhteen 4mm:n saumavaralla. Saumavarat taitetaan ja silitetään nurjalta taittumaan vastakkaiseen suuntaan. Oikeat puolet käännetään vastakkain ja ommellaan 6mm päästä. Tarkoitus on että saumavarat jäävät siististi ”pussiin” nurjalle puolelle.

Tasosauma syntyy kun ommellaan tasosaumakoneella. Tasosaumassa voi olla 3-5 lankaa. Sillä ommellaan yleensä neulostuotteita koska se on joustava ommel.

Yhdyssauma on yksinkertaisin saumarakenne. Ommellaan kappaleet yhteen oikeat puolet vastakkain. Kun silitetään kummankin kappaleen saumavara eri suuntaan, saadaan auki silitetty yhdyssauma.

Katesauma. Käytetään paljon esimerkiksi farkkujen sivusaumoissa. Kappaleiden nurjat puolet asetetaan vastakkain siten, että alempi reuna ulottuu 10 mm leveämmälle kuin päällä oleva reuna. Ommellaan 5 mm päällimmäisen kappaleen reunasta. Saumavarat silitetään kääntymään samaan suuntaan. Käännetään päällimmäisen kankaan saumavarasta 5mm sisäänpäin ja ommellaan päältä.

Käänteellä tarkoitetaan sitä kun esimerkiksi helmasta vaikka käännetään 1,5 cm saumavara nurjalle puolelle ja ommellaan. Päärme saadaan kun käänteen reuna käännetään vielä kerran sisäänpäin, niin että huolittelematon reuna jää piiloon. Ommellaan.

Ulkovara on se osa mikä jää käänteestä tai päärmeestä näkyviin nurjalla puolella. Sisävaralla tarkoitetaan päärmeen sisään jäävää osaa.  

Ommeljuova on kahden kankaan yhtymäkohta, joka näkyy oikealla puolella.

Huolittelulla tarkoitetaan yleisimmin ylisyrjäyskoneella tehtävää huolittelua kolmi- tai nelilankaisella yliluottelutikillä. Huolittelun tarkoituksena on estää kankaan reunan purkautuminen.

Peruskaava on asiakkaan mitoilla piirretty yksinkertainen ”pohjakaava” jonka perusteella ruvetaan kuosittelemaan haluttua mallia. Jos on tarkoitus tehdä johon kuosittelu yläosa, tehdään neulospuvun peruskaava. Peruskaavaa ei muuteta vaan se kopioidaan silkkipaperille, on helpompi tehdä.  Peruskaavaan lisätään väljyydet – esimerkiksi jos tehdään collegepaitaa, voidaan peruskaava tehdä lähemmäs oikeaa kokoa helpottamaan kuosittelua.  Kuosittelukaava on se mihin tehdään kaikki muutokset mitä peruskaavaan halutaan tehdä esimerkiksi hihan pidennykset, pääntien suurennokset yms. Kuosittelukaava voidaan leikata osiin jotta saadaan pituutta lisää ja osat liimataan kaavapaperille. Kun kaavat on saatu kuositeltua, voidaan tehdä leikkuukaavat – piirretään kuosittelu kaavat silkkipaperille ja lisätään saumavarat. Näiden kaavojen pohjalta leikataan kankaat.

Peruskaavan muokkaamista halutunlaiseksi kutsutaan kuositteluksi.  Esimerkiksi hihaa voidaan kuositella lyhyemmäksi tai hihansuuta voidaan pienentää tai suurentaa.

KT tarkoittaa keskitakaa, eli takakappaleen keskikohtaa. KT voidaan laittaa taitteelle tai sitten siihen voi tulla sauma, riippuen millaista vaatetta tehdään.

Kädentiellä tarkoitetaan sitä kohtaan missä esimerkiksi t-paidassa hiha yhdistyy miehustaan, mistä käsi työnnetään ulos vaatteesta/hihaan.

Muotokaitaleella saadaan huoliteltua esim. pääntie tai kädentie Muotokaitale on esimerkiksi pääntien mallinen kappale joka ommellaan nurjalle puolelle. Muotokaitale antaa vaatteelle ryhtiä.

Muotolaskoksella saadaan vaatteita paremmin istuviksi, esimerkiksi rintamuotolaskoksen avulla. Muotolaskokset poistavat turhaa väljyyttä vaatteesta.

Kuosittelusuunnitelma on peruskaavojen pohjalta piirretty kaava johon on merkitty esim. kavennettavat, poistettavat kohdat ja ne kohdat joihin tulee lisätä pituutta.

Leikkuusuunnitelma on suunnitelma siitä miten kaavat asetellaan kankaalle, eli miten palat leikataan irti kankaasta. Leikkuusuunnitelmassa tulee ottaa huomioon langansuunnat ja se, että kangashävikki olisi mahdollisimman pieni.

Silmukkarivi on neuloksessa poikittaissuunnassa olevien silmukoiden muodostama rivi.

Hakit ovat pieniä lovia kankaan reunassa, saumavarassa, joita leikataan kankaiden kohdistamisen helpottamiseksi. Niillä merkitään myös muotolaskoksia.

Pääntie on aukko vaatteessa, josta pää työnnetään ulos.

Loimi on kankaassa vaakasuoraan kulkeva lanka.

KE tarkoittaa keskietua, eli etukappaleen keskikohtaa. KE voidaan laittaa taitteelle tai sitten siihen voi tulla sauma, riippuen millaista vaatetta tehdään.  

Pyöriö on hihan yleensä kaareva yläosa joka ommellaan kiinni miehustaan kädentielle.

Miehustalla tarkoitetaan sitä kappaletta mitä ollaan valmistamassa.

Langansuunta tarkoittaa suuntaa johon loimilangat kulkevat kankaalla. Langansuunta merkitään kaavoihin nuolella.

Helma on tuotteen, esimerkiksi paidan tai hameen alareuna.

Silittäminen helpottaa työskentelyä eri työvaiheiden välissä. Esimerkiksi päärmeet on helpompi ommella kun ne on silitetty muotoonsa. Silittämällä voidaan valmistaa laskoksia ja silittää vaatteita tiettyyn muotoon. Silitäettäessä on otettava huomioon miten korkeaa silityslämpötilaa silitettävä tuote kestää. Silityksen tehokkuuteen vaikuttaa se käytetäänkö höyryä ja miten lämpimäksi rautaosa kuumenee. Lisäksi se, miten kovaa rautaa painetaan vasten silitettävää pintaa vaikuttaa silityslopputulokseen.

Liimaprässillä saa kätevästi kiinnitettyä liimakankaat kappaleisiin. Prässättävän kappaleen/kappaleiden alle sekä päälle laitetaan silkkipaperia ettei prässiin jää liimatahroja. Liimaprässin saa säädettyä haluttuun lämpötilaan ja siinä on kellolaite joka käynnistyy kun prässi suljetaan ja päästää merkkiäänen kun säädetty aika on kulunut.

Silityshevonen/silityskinkku auttaa kaarevien saumojen silityksessä, esim, hameen yläosassa.

Kulmanavaaja on näppärä kun tarvitsee saada auki kapeita saumoja. Eipä tarvitse enää tökkiä neuloilla/kynillä/sukkapuikoilla yms. kättä pidemmälllä. :D

Kuvat on otettu itse ja lähteenä käytin sekä omaa muistia, että Hanna Ylösen ja Rosa Häkkisen Vaatetusalan ammattitekniikan käsikirjaa.

Collegepaita

Toinen tuote jonka valmistimme piti olla jonkinlainen neulostuote, johon piirsimme itse kaavat. Itse halusin tehdä itselleni mukavan lämpimän pitkähihaisen collegepaidan jota voisi käyttää sekä kotona tai jos haluaa lähteä jonnekin pukeutuneena vähän rennommin. Olisin halunnut tehdä paitaani raglan-hihat, mutta kiireen takia jouduin tyytymään tavallisiin hihoihin. Nyt kun osaan tehdä neulostuotteita, voisin toki vapaa-ajallani ommella paidan johon tulee raglan-hihat... Valitsin paitaani mustaa ja harmaata mukavan pehmeää vuorineulosta jonka toinen puoli on harjattu. Sen lisäksi ostin mustaa resoria. Alta löytyy taso- ja poikkileikkauskuvat tuotteestani, työjärjestys ja hoito-ohje. Lisäksi löytyy viitteellinen kustannuslaskelma, jonka realistisuudesta voidaan olla montaa mieltä... 

Blogger ei jostain syystä halua lisätä tätä kuvaa vaakatasossa vaikka yritin kaikkeni... :D

Työjärjestys: 

1. Ommellaan olkasaumat.
2. Ommellaan hihat kiinni kädenteihin.
3. Ommellaan sivu- ja hihasaumat.
4. Valmistellaan pääntielle, hihansuihin ja helmaan tulevat resorit.
5. Ommellaan resorit pääntielle, hihansuihin ja helmaan.

Hoito-ohje:
- 80% puuvilla, 20% polyesteri
- resorit 97% puuvilla, 3% elastaani
- vesipesu sallittu 30-asteessa, huomioitava mekaaniset vaikutukset, silitetään korkeintaan 150-asteessa.
- kemiallinen pesu sallittu
- ei saa valkaista tai rumpukuivata

Kustannuslaskelma:
- harmaa college 13,90 e/metri
- musta college 13,90 e/metri
- resori 55 e/kg, ostettu 0,246 kg, 13,53 e
- langat

Tuntipalkka 30 e/h
Käytetyt työtunnit: 20
= 600 e

Toppi

Ensimmäinen varsinainen työmme oli naisten toppi. Mallin piti olla mahdollisimman yksinkertainen ja materiaaalin joustamatonta kangasta. Itse valitsin mallin Suuresta Käsityölehdestä ja kankaakseni valitsin 100% puuvillaa olevan mustan kankaan jossa on valkoisia tähtiä. Alla löytyy taso- ja poikkileikkauskuvat työstäni, sekä kuvia valmiista työstä. Lisäksi löytyy työjärjestys ja tuotteen hoito-ohje. Kustannuslaskelma on lähinnä suuntaa-antava - en usko että 600 euroa on kovinkaan realistinen hinta topille jos ajattelee mahdollisen firman kannattavuutta... 

Työjärjestys:

1. Kiinnitä tukikankaat muotokaitaleisiin. Huolittele helmat.  

2. Ompele vasen etukappale etukappaleeseen ja vasen takakappale takakappaleeseen. 

Huolittele saumavarat yhteen.  

3. Ompele muotokaitaleiden ja miehustan olkasaumat. Huolittele saumavarat yhteen.

4. Ompele keskitakasauma merkkiin asti. Huolittele saumavarat erikseen.

5. Ompele muotokaitaleet pääntieltä ja kädenteiltä kiinni miehustaan. 

Pääntien muotokaitaletta ommellessa kiinnitä myös kuminauhasilmu keskelle taakse. 

Ompele pääntien muotokaitale kiinni miehustan saumavaroihin, olkasaumasta olkasaumaan etukappaleelta.  

6. Ompele miehustan sivusaumat ja huolittele ne yhteen. 

7. Ompele helmaan ja oikeaan hihaan kapea päärme.

8. Ompele hihan laskokset nurjalta puolelta.

9. Ompele nappi.

Hoito-ohje:

- 100% puuvillaa, paitsi tukikangas. 

-  vesipesu sallittu 40-asteessa, saa silittää enintään 150-asteessa 

- ei saa valkaista, rumpukuivata tai pestä kemiallisesti

Kustannuslaskelma:

Kankaan metrihinta 11,90 m

Ostettu määrä 1,5 m, hinta 17,85 e

Tukikangas, nappi, kuminauha, langat

Tuntipalkka 30 e/h

Tuntimäärä 20 h 

= 600 e