Hameisiin perehtymistä

Kyseessä on H&M:n kimalteleva, petroolin värinen, lyhyt hame. Se on valmistettu 83% polyesterista ja 17% metalloiduista kuiduista. Hame ulottuu noin hieman yli puolen reiden ja se levenee alaspäin, ollen hieman kellomainen. Hameessa on kapea vyötärökaitale jonka ansiosta hame istuu hyvin vyötärölle. Vyötärökaitaleessa on todennäköisesti sisällä tukikangas. Hameessa on toisessa sivusaumassa piilovetoketju jonka ansiosta hameen saa päälle. Hameen miehusta koostuu kahdesta kappaleesta ja siinä on vuori. Uskoisin että hameen helmassa on päärme.

Toinen valintani on myös H&M:n valikoimista, polvipituinen, musta ja aika klassinen kynähame. Se on valmistettu 34% polyesterista, 5% elastaanista ja 61% puuvillasta. Uskoisin että tässä hameessa on tehty muotokaitaleella vahvistettu vyötärö, tai sitten vyötärökaitale joka tyylisyistä jatku etukappaleen miehustalle. Hameen miehustassa on edessä kaksi leikkaussaumaa ja poikittaiset muotolaskokset lähellä vyötäröä. Miehusta koostuu neljästä tai viidestä kappaleesta, sanoisin kuitenkin että viidestä kappaleesta, koska KT on todennäköisesti sauma. Hameessa on sivusaumoissa taskut ja siinä on takana piilovetoketju helpottamassa päälle pukemista. Siinä on takana helmahalkio, joka mahdollistaa liikkumisen muutoin tyköistuvassa hameessa. Hameessa on vuori joka on samanlainen kuin miehusta. Helmassa on päärme. 

Viimeinen valitsemani hame on Nelly.comista, ONLY:n lyhyt tyllihame joka on valmistettu 100% polyesterista. Siinä on joustamaton vyötärökaitale, jossa on painonapit sivussa, jotta hameen saa puettua päälle. Hameessa on useampi kerros tylliä joka on runsaasti poimutettu. Jokaisen tyllikerroksen helma on epäsymmetrisesti leikattu ja niiden pituus vaihtelee. Alimpana on vuorikankaasta tehty alushame jotta hame ei ole läpinäkyvä. Alushameen miehusta koostuu todennäköisesti kahdesta kappaleesta ja siinä on helmassa päärme. Tyllistä valmistetut miehustat koostuvat yhdestä kappaleesta.

Vaatetusalan ammattisanastoa

Lukkotikkikoneella saa ommeltua suoraa tikkiä ja sitä käytetään lähinnä joustamattomien kankaiden ompelemiseen. Tikin pituutta on mahdollista säädellä, samoin kuin ompelunopeutta. 

Ylisyrjäyskoneella on helppo ommella esimerkiksi neulostuotteita käyttäen nelilankaista yliluottelutikkiä. Sillä voi myös huolitella saumavaroja. Ylisyrjäyskoneessa on kaksi neulaa ja ylä- ja alasiepparilanka. Tarvittaessa voidaan käyttää vain yhtä neulalankaa.

Tasosaumakoneella voi ommella neulostuotteisiin helmoja. Sillä voi myös vahvistaa saumoja tai käyttää koristeompeleena.

Sukkula löytyy ompelukoneen pistolevyn alta. Sukkulaan asetetaan puolakotelo. 

Sieppari on liikkuva osa joka ohjaa lankaa, suurentaa ylälangasta muodostuneen silmukan ja kuljettaa sen puolan ympäri, siepaten samalla alalangan. 

Syötöllä tarkoitetaan tapaa jolla kangas liikkuu eteenpäin ommeltaessa. Alasyöttökoneissa kangas liikkuu pistolevyn syöttölevyjen avulla eteenpäin. Neulasyöttökoneissa kangasta liikuttaa syöttölevyjen lisäksi neulatanko. Kolmisyöttökoneessa kangasta kuljettavat alasyöttö, neulatanko ja paininjalka. 

 Nivelpaininjalka on se niin sanottu ”tavallinen” paininjalka, joka mukautuu nivelensä avulla kankaan paksuuseroihin. Vetoketjupaininjalkaa käytetään nimensä mukaisesti vetoketjuja ommellessa, sillä siinä jalat ovat kapeat jolloin päästään hyvin lähelle vetoketjua. Vetoketju paininjalka voi olla myös toispuoleinen.  Kiinteää paininjalkaa käytetään tasaisten pintojen ompeluun ja se on jäykkä ja taipumaton.

Olen kohdannut ommellessani muutamia ongelmia. Niistä yleisin on ollut se, että lanka ”hyppää” pois neulansilmästä. Ratkaisu tähän on yleensä se, että ylälanka on liian kireällä ja puristuslevyjä pitää löysätä. Myös rikkinäinen neula voi aiheuttaa tätä ongelmaa. Olen myös törnmännyt epäsäännöllinen tikkiin, jolloin usein ongelmana on se, että kone on langoitettu väärin, eli se on esimerkiksi tippunut jostain langanohjaimesta. Syynä voi olla myös lankojen vääränlainen kiristyssuhde tai jopa likainen puolakotelo!

Pussisauma eli edestakaissauma. Kappaleiden nurjat puolet asetetaan vastakkain reunat tasan ja ommellaan yhteen 4mm:n saumavaralla. Saumavarat taitetaan ja silitetään nurjalta taittumaan vastakkaiseen suuntaan. Oikeat puolet käännetään vastakkain ja ommellaan 6mm päästä. Tarkoitus on että saumavarat jäävät siististi ”pussiin” nurjalle puolelle.

Tasosauma syntyy kun ommellaan tasosaumakoneella. Tasosaumassa voi olla 3-5 lankaa. Sillä ommellaan yleensä neulostuotteita koska se on joustava ommel.

Yhdyssauma on yksinkertaisin saumarakenne. Ommellaan kappaleet yhteen oikeat puolet vastakkain. Kun silitetään kummankin kappaleen saumavara eri suuntaan, saadaan auki silitetty yhdyssauma.

Katesauma. Käytetään paljon esimerkiksi farkkujen sivusaumoissa. Kappaleiden nurjat puolet asetetaan vastakkain siten, että alempi reuna ulottuu 10 mm leveämmälle kuin päällä oleva reuna. Ommellaan 5 mm päällimmäisen kappaleen reunasta. Saumavarat silitetään kääntymään samaan suuntaan. Käännetään päällimmäisen kankaan saumavarasta 5mm sisäänpäin ja ommellaan päältä.

Käänteellä tarkoitetaan sitä kun esimerkiksi helmasta vaikka käännetään 1,5 cm saumavara nurjalle puolelle ja ommellaan. Päärme saadaan kun käänteen reuna käännetään vielä kerran sisäänpäin, niin että huolittelematon reuna jää piiloon. Ommellaan.

Ulkovara on se osa mikä jää käänteestä tai päärmeestä näkyviin nurjalla puolella. Sisävaralla tarkoitetaan päärmeen sisään jäävää osaa.  

Ommeljuova on kahden kankaan yhtymäkohta, joka näkyy oikealla puolella.

Huolittelulla tarkoitetaan yleisimmin ylisyrjäyskoneella tehtävää huolittelua kolmi- tai nelilankaisella yliluottelutikillä. Huolittelun tarkoituksena on estää kankaan reunan purkautuminen.

Peruskaava on asiakkaan mitoilla piirretty yksinkertainen ”pohjakaava” jonka perusteella ruvetaan kuosittelemaan haluttua mallia. Jos on tarkoitus tehdä johon kuosittelu yläosa, tehdään neulospuvun peruskaava. Peruskaavaa ei muuteta vaan se kopioidaan silkkipaperille, on helpompi tehdä.  Peruskaavaan lisätään väljyydet – esimerkiksi jos tehdään collegepaitaa, voidaan peruskaava tehdä lähemmäs oikeaa kokoa helpottamaan kuosittelua.  Kuosittelukaava on se mihin tehdään kaikki muutokset mitä peruskaavaan halutaan tehdä esimerkiksi hihan pidennykset, pääntien suurennokset yms. Kuosittelukaava voidaan leikata osiin jotta saadaan pituutta lisää ja osat liimataan kaavapaperille. Kun kaavat on saatu kuositeltua, voidaan tehdä leikkuukaavat – piirretään kuosittelu kaavat silkkipaperille ja lisätään saumavarat. Näiden kaavojen pohjalta leikataan kankaat.

Peruskaavan muokkaamista halutunlaiseksi kutsutaan kuositteluksi.  Esimerkiksi hihaa voidaan kuositella lyhyemmäksi tai hihansuuta voidaan pienentää tai suurentaa.

KT tarkoittaa keskitakaa, eli takakappaleen keskikohtaa. KT voidaan laittaa taitteelle tai sitten siihen voi tulla sauma, riippuen millaista vaatetta tehdään.

Kädentiellä tarkoitetaan sitä kohtaan missä esimerkiksi t-paidassa hiha yhdistyy miehustaan, mistä käsi työnnetään ulos vaatteesta/hihaan.

Muotokaitaleella saadaan huoliteltua esim. pääntie tai kädentie Muotokaitale on esimerkiksi pääntien mallinen kappale joka ommellaan nurjalle puolelle. Muotokaitale antaa vaatteelle ryhtiä.

Muotolaskoksella saadaan vaatteita paremmin istuviksi, esimerkiksi rintamuotolaskoksen avulla. Muotolaskokset poistavat turhaa väljyyttä vaatteesta.

Kuosittelusuunnitelma on peruskaavojen pohjalta piirretty kaava johon on merkitty esim. kavennettavat, poistettavat kohdat ja ne kohdat joihin tulee lisätä pituutta.

Leikkuusuunnitelma on suunnitelma siitä miten kaavat asetellaan kankaalle, eli miten palat leikataan irti kankaasta. Leikkuusuunnitelmassa tulee ottaa huomioon langansuunnat ja se, että kangashävikki olisi mahdollisimman pieni.

Silmukkarivi on neuloksessa poikittaissuunnassa olevien silmukoiden muodostama rivi.

Hakit ovat pieniä lovia kankaan reunassa, saumavarassa, joita leikataan kankaiden kohdistamisen helpottamiseksi. Niillä merkitään myös muotolaskoksia.

Pääntie on aukko vaatteessa, josta pää työnnetään ulos.

Loimi on kankaassa vaakasuoraan kulkeva lanka.

KE tarkoittaa keskietua, eli etukappaleen keskikohtaa. KE voidaan laittaa taitteelle tai sitten siihen voi tulla sauma, riippuen millaista vaatetta tehdään.  

Pyöriö on hihan yleensä kaareva yläosa joka ommellaan kiinni miehustaan kädentielle.

Miehustalla tarkoitetaan sitä kappaletta mitä ollaan valmistamassa.

Langansuunta tarkoittaa suuntaa johon loimilangat kulkevat kankaalla. Langansuunta merkitään kaavoihin nuolella.

Helma on tuotteen, esimerkiksi paidan tai hameen alareuna.

Silittäminen helpottaa työskentelyä eri työvaiheiden välissä. Esimerkiksi päärmeet on helpompi ommella kun ne on silitetty muotoonsa. Silittämällä voidaan valmistaa laskoksia ja silittää vaatteita tiettyyn muotoon. Silitäettäessä on otettava huomioon miten korkeaa silityslämpötilaa silitettävä tuote kestää. Silityksen tehokkuuteen vaikuttaa se käytetäänkö höyryä ja miten lämpimäksi rautaosa kuumenee. Lisäksi se, miten kovaa rautaa painetaan vasten silitettävää pintaa vaikuttaa silityslopputulokseen.

Liimaprässillä saa kätevästi kiinnitettyä liimakankaat kappaleisiin. Prässättävän kappaleen/kappaleiden alle sekä päälle laitetaan silkkipaperia ettei prässiin jää liimatahroja. Liimaprässin saa säädettyä haluttuun lämpötilaan ja siinä on kellolaite joka käynnistyy kun prässi suljetaan ja päästää merkkiäänen kun säädetty aika on kulunut.

Silityshevonen/silityskinkku auttaa kaarevien saumojen silityksessä, esim, hameen yläosassa.

Kulmanavaaja on näppärä kun tarvitsee saada auki kapeita saumoja. Eipä tarvitse enää tökkiä neuloilla/kynillä/sukkapuikoilla yms. kättä pidemmälllä. :D

Kuvat on otettu itse ja lähteenä käytin sekä omaa muistia, että Hanna Ylösen ja Rosa Häkkisen Vaatetusalan ammattitekniikan käsikirjaa.

Collegepaita

Toinen tuote jonka valmistimme piti olla jonkinlainen neulostuote, johon piirsimme itse kaavat. Itse halusin tehdä itselleni mukavan lämpimän pitkähihaisen collegepaidan jota voisi käyttää sekä kotona tai jos haluaa lähteä jonnekin pukeutuneena vähän rennommin. Olisin halunnut tehdä paitaani raglan-hihat, mutta kiireen takia jouduin tyytymään tavallisiin hihoihin. Nyt kun osaan tehdä neulostuotteita, voisin toki vapaa-ajallani ommella paidan johon tulee raglan-hihat... Valitsin paitaani mustaa ja harmaata mukavan pehmeää vuorineulosta jonka toinen puoli on harjattu. Sen lisäksi ostin mustaa resoria. Alta löytyy taso- ja poikkileikkauskuvat tuotteestani, työjärjestys ja hoito-ohje. Lisäksi löytyy viitteellinen kustannuslaskelma, jonka realistisuudesta voidaan olla montaa mieltä... 

Blogger ei jostain syystä halua lisätä tätä kuvaa vaakatasossa vaikka yritin kaikkeni... :D

Työjärjestys: 

1. Ommellaan olkasaumat.
2. Ommellaan hihat kiinni kädenteihin.
3. Ommellaan sivu- ja hihasaumat.
4. Valmistellaan pääntielle, hihansuihin ja helmaan tulevat resorit.
5. Ommellaan resorit pääntielle, hihansuihin ja helmaan.

Hoito-ohje:
- 80% puuvilla, 20% polyesteri
- resorit 97% puuvilla, 3% elastaani
- vesipesu sallittu 30-asteessa, huomioitava mekaaniset vaikutukset, silitetään korkeintaan 150-asteessa.
- kemiallinen pesu sallittu
- ei saa valkaista tai rumpukuivata

Kustannuslaskelma:
- harmaa college 13,90 e/metri
- musta college 13,90 e/metri
- resori 55 e/kg, ostettu 0,246 kg, 13,53 e
- langat

Tuntipalkka 30 e/h
Käytetyt työtunnit: 20
= 600 e

Toppi

Ensimmäinen varsinainen työmme oli naisten toppi. Mallin piti olla mahdollisimman yksinkertainen ja materiaaalin joustamatonta kangasta. Itse valitsin mallin Suuresta Käsityölehdestä ja kankaakseni valitsin 100% puuvillaa olevan mustan kankaan jossa on valkoisia tähtiä. Alla löytyy taso- ja poikkileikkauskuvat työstäni, sekä kuvia valmiista työstä. Lisäksi löytyy työjärjestys ja tuotteen hoito-ohje. Kustannuslaskelma on lähinnä suuntaa-antava - en usko että 600 euroa on kovinkaan realistinen hinta topille jos ajattelee mahdollisen firman kannattavuutta... 

Työjärjestys:

1. Kiinnitä tukikankaat muotokaitaleisiin. Huolittele helmat.  

2. Ompele vasen etukappale etukappaleeseen ja vasen takakappale takakappaleeseen. 

Huolittele saumavarat yhteen.  

3. Ompele muotokaitaleiden ja miehustan olkasaumat. Huolittele saumavarat yhteen.

4. Ompele keskitakasauma merkkiin asti. Huolittele saumavarat erikseen.

5. Ompele muotokaitaleet pääntieltä ja kädenteiltä kiinni miehustaan. 

Pääntien muotokaitaletta ommellessa kiinnitä myös kuminauhasilmu keskelle taakse. 

Ompele pääntien muotokaitale kiinni miehustan saumavaroihin, olkasaumasta olkasaumaan etukappaleelta.  

6. Ompele miehustan sivusaumat ja huolittele ne yhteen. 

7. Ompele helmaan ja oikeaan hihaan kapea päärme.

8. Ompele hihan laskokset nurjalta puolelta.

9. Ompele nappi.

Hoito-ohje:

- 100% puuvillaa, paitsi tukikangas. 

-  vesipesu sallittu 40-asteessa, saa silittää enintään 150-asteessa 

- ei saa valkaista, rumpukuivata tai pestä kemiallisesti

Kustannuslaskelma:

Kankaan metrihinta 11,90 m

Ostettu määrä 1,5 m, hinta 17,85 e

Tukikangas, nappi, kuminauha, langat

Tuntipalkka 30 e/h

Tuntimäärä 20 h 

= 600 e  

Vaatetusalan haasteita

Saimme tehtäväksi tutustua Kirsi Lillen tekstiili- ja vaatetusalan haasteisiin perehtyvään selvitykseen ja pohtia sen pohjalta vastauksia annettuihiin kysymyksiin. Suomessa vaatteiden tuonti on kasvanut kymmenessä vuodessa reilusta 800 miljoonasta eurosta (v.1998) yli 1300 miljoonaan euroon (v 2008). Vaatteiden vienti Suomesta on pysynyt samalla tasolla, reilussa 200 miljoonassa. Työntekijöiden määrä on puolittunut tämän kymmenen vuoden aikana vajaaseen 5000 henkilöön ja toimihenkilöiden määrä on laskenut reiluun 2500 henkilöön. Vaatteiden valmistuksen parissa henkilöstöä työskenteli 2008 vain 3213 henkilöä. Finatexin 143 jäsenyrityksestä noin reilu kolmannes keskittyy vaatteiden valmistukseen. Uudenmaan alueella toimi vuonna 2007 vaatteiden valmistuksen ja turkisten muokkauksen parissa 58 yrittäjää. Henkilöstöä yrityksissä oli yhteensä 282, josta palkattua henkilöstöä 224, puolet toimihenkilöitä ja puolet työntekijöitä.

Vaikka tekstiili- ja vaatetusala ei varsinaisesti ehkä loista Suomessa tällä hetkellä, niin meiltäkin löytyy muutamia alan järjestöjä.

•  Tekstiili- ja muotialat TMA. Edunvalvonta- ja yhteistyöorganisaatio jonka jäseniä ovat muotikaupan ketjut, tavaratalot ja marketit sekä tavarantoimittajat. TMA:n tehtävänä on kerätä tietoa tekstiilien yms. kaupan markkinoista ja julkaista näistä tilastoja.
•  Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry Finatex. Finatexin jäsenyritykset edustavat kuluttajille valmistettavien tekstiilien, vaatteiden yms. lisäksi teollisuuden raaka-aineita ja tarvikkeita, nauhoja, kuitu- ja suodatinkaita valmistavia yrityksiä. Toimii nimenomaan Suomessa tekstiili- ja vaateteollisuutta harjoittavien yritysten edunvalvonta- koulutus ja palvelujärjestönä. Finatexin tavoitteena onedistää yritysten mahdollisuuksia toimia Suomessa. 
• Muotikaupan liitto, joka on kenkä-, vaatetus-, tekstiili-, urheilu- ja turkisalan ja muodin parissa toimivien jäsenten edunvalvonta ja yhteistoimijärjestö. 

 Suomessa muotialan isoin ongelma on jo se, että sitä ei ehkä tiedosteta omana teollisuuden alanaan vaan se nähdään ehkä enemmän taiteellisena toimintana. Suomessa muotiteollisuus termiä ei olekaan omaksuttu käyttöön samalla tavalla kuin muualla ja meillä tekstiili- ja vaateteollisuuden alle laitetaankin kaikki sisustus- ja vaatetuskankaista, langoista ja turkiksista ihan käyttövaatteisiin. Tekstiili- ja vaateteollisuudessa keskitytään enemmän teknisiin tuotteisiin ja niiden perinteisiin tuotantoprosesseihin. Muotialalla keskitytään ennemminkin luomaan aineetonta arvoa tuotteelle, brandaamaan tuotetta, luomaan tiettyä mielikuvaa joka liittyy tuotteeseen, markkinoimaan elämystä ja keksimään uusia ja innovatiivisia keinoja markkinoida omaa tuotetta.

 Muotialan yritystoiminnassa on paljon ongelmia. Suurimpina ongelmina alan yrittäjät näkivät ajan ja resurssien puutteen ja sen, että mahdollisessa ongelmatilanteessa ei ole oikein ketään jolta kysyä neuvoa. Erityisesti markkinointiin kaivattiin apua, sillä vaatetusalan koulutuksessa ei ole otettu tarpeeksi huomioon yrittäjyyttä ja markkinointia, mikä on vaatetusalalla hyvin tärkeää sillä useat päätyvät perustamaan oman yrityksensä. Koulussa painotetaan enemmän tuotteella erikoistumista ja suunnittelutyötä – mikä toki on sekin tärkeää, on vaikeaa markkinoida työtä jos se ei ole mielenkiintoinen ja hyvin suunniteltu. Toisaalta, myös liiallinen erikoisuuden tavoittelu voi olla huonosta – mikäli tuote on liian erikoinen, sitä on vaikea markkinoida ja löytää sille niin sanottua kohdeyleisöä. Kaupallisuus nähdään negatiivisena asiana, vaikka puhutaankin yrittäjyydestä jolloin kaupallisuuden tulisi kulkea käsi kädessä suunnittelutyön ja luovuuden kanssa.

 Myös kansainvälistyminen koettiin hankalana – oikeiden maahantuojien ja agenttien löytäminen on haastavaa. Tämä on harmillista sillä juuri kansainvälistyminen voisi olla yksi mahdollinen ratkaisu vaatetusalan ongelmiin, sillä Suomesta löytyy kyllä osaamista esimerkiksi juuri suunnittelupuolella. Kansainvälistymiseenkin voisi auttaa jokin muotialan järjestö joka pitäisi jonkinlaista listaa eri maiden maahantuojista ja agenteista.

 Rahoituksen hankkiminen on myös haastavaa alalla sillä Suomessa yrittäjyyttä ei muutenkaan tueta tarpeeksi – puhumattakaan nyt muoti- ja designalan yrittäjistä. Sijoittajat harvoin näkevät tällaisten yritysten potentiaalia kasvaa tuottaviksi, jolloin riskiä ei haluta ottaa. Tällä hetkellä useimmat yrittäjät rahoittavat oman yrityksensä omilla sijoituksillaan tai erilaisilla pankkilainoilla. Alalla on tarvetta sijoittajille joilla olisi myös tietotaitoa alalta, pelkän rahan lisäksi.

Tulevaisuuden toimintaympäristöihin vaikuttaa se millainen arvomaailma kuluttajilla tulevaisuudessa on. Turvallisuus, ekologisuus ja kierrätys ovat tulevaisuuden juttuja ja tämä muutos on jo näkyvissä jonkin verran. Ihmiset alkavat olla pikkuhiljaa kyllästyneitä niin sanottuun kertakäyttökulttuuriin jossa pitää saada mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla ja jossa laadusta voi tinkiä. Kuluttajat ovat valveutuneempia ja haluavat laadukkaampia ja reilummin tuotettuja vaatteita.

Alan toimintaedellytyksiä parantaisi huomattavasti se jos alan yrittäjät saataisiin puhaltamaan yhteen hiileen – unohdettaisiin suomalainen toisten kyräily ja jurottaminen. Pitäisi pistää pystyyn järjestö jonka kautta alasta voisi saada helposti tietoa ja josta voisi kysyä neuvoa ongelma tilanteissa. Tällä hetkellä tällaista tukiverkostoa ei ole, ja ala on pirstaleinen. Yhdessä tekeminen on tärkeämpää kuin toisten kanssa kilpaileminen – kansainvälisiä kontakteja voisi aloittaa hankkimaan vaikka esimerkiksi Ruotsista, jossa muotiala on jatkuvassa nousussa.

Vaatetusalan koulutuksessa tulisi ottaa enemmän huomioon kaupallinen puoli alasta. Suunnittelun ja taiteellisen osaaminen lisäksi pitää olla ymmärrystä muotibisneksestä! Koulun jälkeiset koulutukset ovat myös avainasemassa koska muotiala on jatkuvassa muutoksessa – koko ajan tulee jotain uutta. Yrittäjille pitää tarjota mahdollisuuksia päivittää osaamistaan! Rahoitusmalleja voisi kehitellä uusia ja vanhoja päivittää. Kaikkien rahoituspäätösten ei tulisi perustua pelkkiin lukuihin tai yrityksen sen hetkiseen tuottavuuteen. Rahoittajien tulisi pystyä vaikkapa ulkopuolisen asiantuntijan avulla arvioimaan liikeidean kaupallinen kasvupotentiaali rahoituspäätöstä tehdessä.

Itselleni ei juuri tule mieleen vaihtoehtoisia työllistymisen mahdollisuuksia ihmisille jotka haluavat muotialalle. Toki voi hakeutua töihin alan liikkeisiin, tai lähteä töihin ulkomaille mutta se ei tue suomalaista muoti- ja designalaa ainakaan suoraan. Itseäni kiinnostaa eniten työllistyä teatteri- ja elokuva-alalle joka vaatii visuaalista näkemystä ja paljon erilaista työkokemusta erilaisista työtehtävistä. Pitää myös olla valmiutta tehdä niin sanottuja hanttihommiakin. Pitää myös olla itse aktiivinen ja osata myydä itseään – paras tapa on olla oma itsensä ja hoitaa hommansa hyvin. On myös hyvä olla aktiivinen ja valveutunut alan asioista, seurata mitä alalla tapahtuu Suomessa ja ulkomailla.

 Lähde:

• Kirsi Lille: Tevallako tulevaisuuteen?

Vaatteiden hoito-ohjeet

Saimme tehtäväksi tutustua vaatteista löytyviin hoito- ja pesuohjeisiin ja niissä esiintyviin symboleihin.

Tuotteen hoito-ohjeesta pitää löytyä tieto miten tuote pestään, saako sen pestä vedellä vai pitääkö se pestä kemiallisesti vai onnistuuko molemmat. Jos tuotteen saa pestä vedellä pitää ilmoittaa missä asteessa sen saa korkeintaan pestä ja onko linkoaminen sallittua, vai pitääkö tuote pestä esimerkiksi käsin. Lisäksi hoito-ohjeesta pitää löytyä tieto, saako tuotetta valkaista tai rumpukuivata ja missä asteessa sen saa korkeintaan silittää, jos sitä saa silittää ollenkaan. 5. Hoito-ohje lappu on yleensä ommeltuna tuotteen saumaan, esimerkiksi t-paidoissa se saattaa usein olla sisäpuolella sivusaumassa. Hoito-ohjeet pitää olla seuraavassa järjestyksessä: vesipesu, valkaisu, rumpukuivaus, silitys ja kemiallinen pesu.

Viiva vesipesusymbolin alla tarkoittaa sitä että vaate pitää pestä ohjelmalla jonka mekaaninen vaikutus on pienempi kuin normaaliohjelmalla. Mekaanista vaikutusta vähentävät esim. pyykin vähempi määrä, suurempi veden määrä ja kevyempi linkous. Pisteet hoito-ohjeessa olevassa silitysrautasymbolissa kuvaavat lämpötilan voimakkuutta jolla vaatteen saa silittää. Yksi piste tarkoittaa matalinta lämpöä, maksimissaan 110-astetta, esimerkiksi silkkituotteissa. Kaksi pistettä tarkoittaa että tuotteen saa silittää maksimissaan 150-asteessa, jolloin kyseessä voi olla esim. puuvilla-polyesteri sekoitteesta valmistettu tuote. Jos silitysrautasymbolissa on kolme pistettä, saa tuotteen silittää 200-asteessa, esimerkiksi puuvilla- ja pellavatuotteet.

Seuraavaksi perehdyin kotoani löytyvien vaatteiden hoito-ohjeisiin.

Ensimmäinen valitsemani vaate on musta pikkutakki, josta pienen etsimisen jälkeen löytyi hoito-ohje vasemmasta povitaskusta. Takki on valmistettu 70% polyesterista ja 30% villasta ja vuori on 58% polyesteria ja 42% viskoosia. Ohjeissa sanotaan että takkia ei saa pestä vedellä, eikä sitä saa valkaista eikä rumpukuivata. Silitysohjeessa on 2 pistettä. Takki tulisi pestä kemiallisesti, tetra-kloori-eteenillä. Olen itse hoito-ohjeiden kanssa samaa mieltä muuten kuin että en ehkä itse lähtisi takkia silittämään. Pikkutakki on yleensä sellainen vaate, jota ei käytetä päivittäin, tai vaikka käytettäisiinkin, niin se ei likaannu niin helposti kuin esimerkiksi t-paidat. Koska takkia ei ole tarvetta pestä niin usein joten sen voi hyvin käydä pesulassa pesettämässä. Takin materiaali vaatii kemiallista pesua ja lisäksi sen muoto voisi kärsiä jos sen pesisi normaalisti pesukoneessa. Luulisin myös että olkatoppaukset vaikuttavat pesuohjeisiin. 

 Toinen valitsemani vaate on 100% polyesterista valmistetut uimashortsit. Shortsit saa pestä 30-asteessa, mutta pitää valita ohjelma jonka mekaaninen vaikutus on pienempi kuin normaaliohjelmalla, eli esim. pestä vajaammassa koneellisessa. Hoito-ohjeessa kielletään valkaisu, rumpukuivaus, silittäminen ja kemiallinen pesu. Hoito-ohje on mielestäni hyvä sillä uimashortsien materiaali on kokonaan synteettistä kuitua joten sitä ei ole esim. järkevää lähteä silittämään sillä se ei edes rypisty juurikaan. Uimahousujen materiaalina polyesteri on hyvä koska se kuivuu suhteellisen nopeasti. On myös hyvä että shortsit voi pestä kotona, vaikka tarvetta tähän ei kovin usein tulisikaan. 

Myös tämä tyttöystäväni toppi on 100% polyesteria. Topin saa kuitenkin pestä ihan normaalisti 30-asteen pesuohjelmassa, sen saa pestä kemiallisesti ja silittää maksimissaan 110-asteessa. Lisäksi hoito-ohjeessa kehotetaan kuivattamaan vaate ripustamalla se kuivumaan. Toppi onkin hyvä kuivata ripustamalla se jolloin se kuivuu oikeaan muotoon eikä rypisty jolloin ei ole tarvetta silittää sitä. Synteettisten kuitujen kanssa tulee ollakin varovainen silitettäessä, joten miettisin kaksi kertaa onko vaatetta oikeasti tarve silittää ennen sen silittämistä. Tyttöystävälläni tämä toppi on käytössä enemmänkin juhlavaatteena joten hänen ei sitä niin usein tarvitse pestä, mutta on kuitenkin käytännöllistä että materiaali mahdollistaa sen että sitä voi pestä myös kotona. 

Seuraava valitsemani vaate on Los Angelesista ostettu – mutta Meksikossa valmistettu – AC/DC t-paita. Muista valitsemistani vaatteista poiketen hoito-ohjeet on painettu paidan nurjalle puolelle, takakappaleeseen lähelle pääntietä. T-paita on 100% puuvillaa ja sen saa pestä vedellä, kuitenkin maksimissaan 30-asteessa. Paitaa ei saa valkaista mutta sen saa rumpukuivata matalassa lämpötilassa. Mielestäni on outoa että hoito-ohjeessa on kielletty silittäminen vaikka paita onkin 100% puuvilla, mutta ohjeessa on lisänä teksti jossa kielletään silittämästä paidan miehustassa oleva printti, joten ehkä tällä symbolilla viitataan sitten siihen. Itse voisin kuitenkin aika huoletta silittää puuvillasta tehdyn t-paidan, varoen printtiä tai silittäen sen nurjalta puolelta. Mielestäni puuvillaa voisi pestä kovemmassakin lämpötilassa ja olen itse esimerkiksi pessyt kyseistä paitaa 40-asteessa eikä edes printti ole tästä mielestäni kärsinyt. T-paitaa käytetään paljon ja se likaantuu helposti, joten on hyvä että materiaali on puuvillaa joten sitä voi huoletta pestä kotikoneessa niin usein kuin on tarpeen. 

Viimeinen valitsemani vaate on pitkähihainen villapaita, joka lähemmän tarkastelun jälkeen paljastuu olevan 80% villaa ja 20% polyesteria. Hoito-ohjeessa kehotetaan pesemään paita käsin ja kielletään valkaiseminen ja rumpukuivaus. Tosin, hoito-ohje tekstissä mainitaan, että villapaidan voi pestä myös koneessa, mikäli siitä löytyy villatuotteille tarkoitettu pesuohjelma. Paidan saa silittää 150-asteessa ja sen saa pestä kemiallisesti. Rumpukuivauksen kieltäminen on loogista, sillä villa tuote menettäisi varmasti muotonsa niin kovassa pyörityksessä. Villapaitaa ei tarvitse onneksi pestä niin usein, joten käsipesu varmasti onnistuu tai sitten sen voi viedä pesulaan kemiallisesti pestäväksi.

Lähteet: 

• Guide to Common Home Laundering & Drycleaning Symbols 
• Teknokemian Yhdistys Ry: Tekstiilien hoito-ohje merkinnät
• Yhteishyvä: Pesumerkintöjen ABC
• Finatex: Hoito-ohjeet

Kuvat:

• Kuva 1 
• Kuva 2

Materiaaliosaaminen pohjustaa ammattitaidon

Materiaalituntemusta tarvitaan kaikissa vaatetusalaan liittyvissä ammatteissa ja vähän sen ulkopuolellakin! Tietenkin on kaikista tärkeintä, että ne ihmiset jotka suunnittelevat kankaat tuntevat materiaalit kaikista parhaiten ja ymmärtävät miten ne toimivat, jotta he osaavat valmistaa oikeanlaisia kankaita käyttötarkoituksia varten. Myös vaatesuunnittelijan on hyvä ymmärtää erilaisia materiaaleja jotta hän osaa hyödyntää niitä tarpeen mukaan vaatteita suunnitellessa ja valmistaessa. Näiden ammattien lisäksi olisi hienoa jos vaatekaupan myyjillä olisi materiaalituntemusta koska silloin he osaisivat neuvoa asiakkaita paremmin näiden kysyessä esimerkiksi vaatteensa huoltamisesta, tai jos he kysyvät myyjältä neuvoa millainen vaate kannattaisi hankkia esimerkiksi urheiluharrastusta varten.

Kuidut jaetaan kahteen pääkategoriaan, tekokuituihin ja luonnonkuituihin. Tekokuituihin kuuluvat synteettiset kuidut, epäorgaaniset kuidut ja muuntokuidut. Synteettisiä kuituja ovat polyamidi eli nailon, aramidi, akryyli, polyesteri, klorokuitu, polypropeeni ja elastaani. Synteettisiä kuituja käytetään esimerkiksi urheilu- ja ulkoiluvaatteissa ja esim. nailonia käytetään mm. sukkahousuissa. Polyamidia käytetään usein sekoitteena vaatetuskankaissa koska se lisää hankauksenkestoa ja kankaan lujuutta. Elastaania sekoitetaan muiden kuitujen kanssa antamaan kankaalle joustavuutta. Epäorgaanisia kuituja ovat lasi sekä metalli ja metalloidut kuidut. Muuntokuituihin puolestaan kuuluvat selluloosa, viskoosi, modaali, kupro, lyocell, selluloosa-asetaatti, asetaatti, triasetaatti, paperi ja kumi.

 Luonnonkuidut jaetaan kolmeen kategoriaan, eläinkuidut, kasvikuidut ja mineraalikuidut. Eläinkuituihin kuuluvat eläinten villat ja karvat; lampaan villa, alpakka, angora, mohair, kameli, kashmir, laama ja naudankarva sekä kehrääjähyönteisten koteloista saatavat kuidut eli silkki. Villa on hyvin lämpöeristävää ja sitä käytetään paljon talvivaatteissa. Siihen on kuitenkin hyvä lisätä synteettisiä kuituja lisäämään kestävyyttä koska sellaisenaan se on melko heikkoa. Silkkiä käytetään sellaisenaan vaatetuskankaissa. Se on kiiltävää, ja ohutta mutta kestävää. Kasvikuituja ovat siemenkuidut; puuvilla ja kapokki, runkokuidut; pellava, hamppu, juti ja rami, lehtikuidut; sisali, manilla ja tupasvilla, hedelmäkuidut eli kookos. Puuvilla on hyvin yleisesti käytetty kuitu ja soveltuu monenlaisiin tarkoituksiin. Puuvilla on suhteellisen kestävää, mutta nykyään sen ominaisuuksia voidaan vielä parannella sekoittamalla sitä synteettisten kuitujen kanssa. Suurin osa vaatteista on ainakin osittain puuvillaa. Pellavaa voidaan myös käyttää vaatetuskankaissa, mutta nykypäivänä sitä käytetään enemmän pyyhe- ja pöytäliinoissa, sisustuskankaissa ja verhoissa sen hyvän kestävyyden vuoksi. Mineraalikuituihin lukeutuu ainoastaan asbesti.

Materiaalia valittaessa tulee ensisijaisesti pohtia sitä mihin käyttötarkoitukseen valmistettava tuote on tulossa. Tuotteen ulkoasu on toki tärkeää, mutta varsinkin funktionaalisissa tuotteissa pitäisi kankaan materiaalin olla ensimmäinen kriteeri. On tärkeää ymmärtää olosuhteita missä vaatetta käytetään. Kukaan ei tee mitään esimerkiksi urheiluvaatteilla jotka hiostavat päällä tai ovat niin jäykät että ne päällä on vaikea urheilla. Sen sijaan esimerkiksi juhlamekossa tärkeintä on mekon näyttävyys, jolloin voidaan käyttää sellaisia materiaaleja jotka eivät esimerkiksi ulkoiluvaatteessa olisi missään määrin käytännöllisiä. Materiaalia miettiessä tulee myös pohtia millainen on tuotetta käyttävä kohderyhmä, esimerkiksi lasten vaatteiden tulisi olla sellaisia että niitä voi pestä useasti ilman että vaate kärsii siitä.

Funktionaalisia vaatteita ovat esimerkiksi työvaatteet ja erilaisiin harrastuksiin erityisesti suunnitellut vaatteet, esimerkiksi pyöräilyvaatteet. Olen itse parturi-kampaaja ja olen monesti itse töissäni harmitellut sitä kun useat vaatteeni ovat menneet pilalle vaalennusaine- ja hiusväritahrojen takia, joten näitä aineita hylkivä materiaali olisi todella upea juttu. Useat työvaatteet mitä hiusalalle myydään, ovat todella epäkäytännöllisiä tai sitten ne eivät malleiltaan miellytä minua. Lisäksi miehille on todella vähän jos ollenkaan tarjolla työvaatteita hiusalalle! Essut joita työpaikallamme on, ovat kömpelöitä päällä ja pahimmillaan ne muistuttavat ”teurastajan” essuja. Olisi hyvä jos essut olisivat tyylikkäämmän näköisiä ja valmistettu kevyemmistä ja vähemmän hiostavista materiaaleista.

 Lähteet:

• Materiaaliosaaminen pohjustaa ammattitaidon. Artikkeli Modinlehdessä 1/2010. s.10-14. 
• Finatexin kuituopas